Olemme tuoneet osana EU Horizon 2020 -hanketta muodostettavaa Yhteiskehittämisen mallia kestäville ja älykkäille kaupunkialueille -blogeissamme viime kuukausina esiin eri näkökulmista yhteiskehittämisen mahdollisuuksia ja tarpeita. Blogeissa on pohdittu liikkumisen ja liikenteen palveluiden näkökulmaa, avattu urbaanien palveluiden yhteiskehittämisen tapoja, energiayhteisöjen ideaa sekä muun muassa sinivihreän infrastruktuurin suunnittelun systeemistä ajattelua. Teemoihin liittyy paljon yhteisiä tekijöitä:
1. Osallisista kaupunkikehittäjiä: osallisten rooli laajenee entisestään, erilaisia kehittäjäyhteisöjä voivat luoda kiinteistönomistajat ja taloyhtiöt, palveluiden tuottajat, energiatoimijat jne.
2. Kestävien ja älykkäiden kaupunkien ja niihin liittyvien ratkaisujen suunnittelu tarvitsee yhteiskehittämistä prosessin kaikissa vaiheissa: tavoitteista suunnitteluun, ratkaisuihin, pilotointiin, vaikutusten arviointiin ja vakiintumiseen. Yhteiskehittäminen jatkuu alueen koko elinkaaressa.
3. Yhdessä luotu tavoiteasetanta ja kestävyyden kriteerit: Kaupunkialueen tavoitteita yhteiskehittämällä luodaan sitoutumista yhteiseen tahtotilaan
4. Menetelmiä ja toimintatapoja on hyödynnyttävissä entistä laajemmin eri toimialoilla kestävien ja älykkäin kaupunkien kehittämiseksi
Miltä yhteiskehittäminen kestävän ja älykkään alueen suunnittelussa voisi konkreettisesti näyttää?
Mallia kehittävissä työpajoissa tunnistimme yhdessä eri alojen asiantuntijoiden kanssa erilaisia yhteiskehittämisen tapoja ja mahdollisuuksia suunnitteluprosessin eri vaiheisiin liittyen. Miltä yhteiskehittäminen kestävän ja älykkään alueen suunnittelussa voisi sitten konkreettisesti näyttää keskeisissä vaiheissa?
Kestävän ja älykkään kaupungin tai alueen suunnittelun ensivaiheessa tunnistetaan sidosryhmät ja niiden painopisteet sekä vastuunjako ja velvollisuudet yhdessä keskeisten sidosryhmien kanssa yhteiskeskustelussa tai kyselyä hyödyntämällä. Mikä on minun rooli? Missä vaiheessa minulla on erityisesti annettavaa? Mitä se minulta velvoittaa ja toisaalta mahdollistaa?
Luodaan yhteinen kehittäjäfoorumi sidosryhmien kanssa. Vuorovaikutteisen viestinnän digitaalisen alustan tarvetta ja toteutusta pohditaan myös sidosryhmien tarpeiden kautta. Mikä tieto on hyvä olla saatavissa aina ja mikä tieto harvemmin? Onko tarvetta yhteisillä keskustelukanaville?
Myös yhteiset toimintaperiaatteet määritellään yhdessä keskusteluin esim. teemakohtaisissa ryhmissä kaupunkisuunnittelun varhaisessa vaiheessa. Käydään läpi muun muassa miten ja missä tietoa jaetaan, ja mitä avoimuuden periaate tarkoittaa kullekin sidosryhmälle. Näkemystä alueeseen liittyvien suunnittelu tai käyttötarpeiden, mahdollisuuksien ja nykyisen käytön tunnistamisen osalta kysytään laajalta sidosryhmäjoukolta muun muassa nettikarttakyselyin ja yksilö- tai ryhmähaastatteluilla sekä jalkautumalla havainnoimaan alueelle.
Laaja-alaisen nykytila- ja tarvenäkemyksen sekä strategisen viitekehyksen jälkeen asetetaan yhdessä suunnittelulle kestävyyden ja älykkyyden tavoitteet ja jopa minimistandardit yhteisessä ideointityöpajassa: mitä kestävyys ja älykkyys tarkoittaa tällä alueella? Mitä se tarkoittaa eri sidosryhmille? Mitä tavoittelemme ja mistä emme ainakaan tingi? Alueelle voidaan luoda niin sanotut kestävyyden ja älykkyyden laadulliset ja määrälliset ministandardit, jotka ohjaavat kaikkea alueen kehittämistä, suunnittelua ja toimenpiteitä.
Miten me sitten mittaamme menemmekö suunnittelussa oikeaan suuntaan? Luodaan ideointipajassa myös yhdessä sidosryhmien kanssa tavoitelähtöinen seurantamalli mittareineen ja osallistetaan sidosryhmät tavoitteiden seurantaan. Mikä on kunkin sidosryhmän rooli tämän tavoitteen seuraamisessa? Miten voimme hyödyntää tässä joukkoistettua datan keruuta? Luodaan yhteinen arviointiryhmä, joka tarkastelee ja mittaa suunnitelman toteutumista prosessin eri vaiheissa muun muassa luotuja ministandardeja hyödyntämällä.
Ideointipajassa luodaan yhdessä myös tulevaisuuspolkujen tai skenaarioiden kautta yhteinen visio: tätä kohti haluamme mennä! Backcastingin kautta on mahdollista edetä myös päinvastoin: voidaan luoda ensin visio ja pohtia visiota toteuttavia tavoitteita ja toimenpiteitä sen jälkeen. Visiota ja sekä suunnitelman sisältöä voidaan visualisoida ja kehittää kartalla myös yhdessä cave-työskentelyssä tai esimerkiksi vaihtoehtoisten 3D visio- ja virtuaalimallien kautta.
Suunnitelmaa lähdetään toteuttamaan rohkeasti kokeillen yhteisten pilottien kautta. Kokemuksia ja oppeja jaetaan onnistuneista ja epäonnistuneita kokeiluista, piloteista ja käytännöistä avoimesti muun muassa kehittäjäfoorumin yhteisissä tapaamisissa hankkeen sisällä mutta myös muiden hankkeiden ja alueiden kanssa. Yhteisten pilottien ja kokeilujen kautta päästään vakiintuneeseen tekemiseen, jossa sidosryhmillä toteuttajina ja kehittäjinä on merkittävä ja sitoutunut rooli.
Suunnitelman sekä myöhemmin myös suunnitelman toteutumisen jatkuvaa vaikutusten arviointia laaditaan yhteisesti sidosryhmien kanssa muun muassa joukkoistetun arvioinnin kautta määräajoin uusiutuvien arviointikyselyiden keinoin tai esimerkiksi vertaisarvioinnin kautta uusilla alueilla. Yhteiskehittäminen jatkuu alueen koko elinkaaressa.
Avointa ja ennakoivaa viestintää
Viestinnän rooli yhteiskehittämisen näkökulmasta on keskeinen ja sitä tarvitaan kestävien ja älykkäiden kaupunkikehittämishankkeiden kaikissa vaiheissa. Viestinnässä erityisesti monikanavaisuus nähdään vahvuutena, mutta tavat ovat myös sidosryhmäriippuvaisia. Myös viestinnän tapoja voidaan kysyä sidosryhmiltä. Sidosryhmäviestinnässä keskeistä lisäksi on avoimuus, oikea-aikaisuus ja jatkuvuus sekä ennakoitavuus. Välillä on myös hyvä katsoa peruutuspeiliin ja arvioida myös sidosryhmäviestinnän toimivuutta sidosryhmiltä. Sitouttamisen ja motivoinnin näkökulmasta visiosta viestinä on tärkeää myös hankkeen välivaiheissa. Mennäänkö oikeaan suuntaa vai onko syytä muuttaa kurssia?
Sitoutumista edistäen
Keskeistä yhteiskehittämisen mallia muodostettaessa on ollut pohtia, miten sidosryhmät sitoutuvat yhteiseen kehittämiseen alueilla. Millaisia toimintatapoja siihen on? Sitoutumisen mahdollisina työkaluina on tunnistettu muun muassa hyötyjen näkyväksi tekeminen, avoin viestintä hankkeen välituloksista ja seuraavista vaiheista, visiosta viestintä, pitkän ajan vaikutusten osoittaminen, elinkaariajattelu sekä yhteiset kestävän kehityksen sitoumukset jo suunnittelun varhaisessa vaiheessa. Myös erilaiset allianssityöskentelyssä ja kiinteistökehittämisessä käytetyt sopimukset voivat jatkossa yleistyä myös yhteiskehittämisen sitoutumisen välineinä, ja niiden soveltuvia malleja sekä käyttökohteita olisi hyvä tutkia jatkossa enemmän.
