Alueiden tutkimus 2022: kehyskunnat kasvavat, keskuskaupungeilla haasteita

Toista kertaa Suomessa tehty Alueiden tutkimus mittaa kuntien, maakuntien ja suurten kaupunkiseutujen elinvoimaisuutta ja kykyä sopeutua tulevaisuuteen. Kaupunkiseudut noudattavat MAL-sopimusten (maankäyttö, asuminen, liikenne) mukaisia rajauksia.

Seitsemästä seudusta kaksi nousee ylitse muiden. Helsingin seutu on ylivoimaisen laaja kuntien klusteri, joka säteilee elinvoimaa myös ympäristöönsä. Sen 14 kunnan keskinäiset erot ovat vertailun pienimmät.

Väestöltään huomattavasti pienempi Tampereen seutu on kuitenkin lähes tasoissa, vaikka kuntien keskinäiset erot ovatkin siellä suuremmat. Kuvaavaa on, että 15 elinvoimaisimmasta kunnasta 10 sijaitsee näillä kahdella alueella. Kärjessä ovat Pirkanmaan kunnat Pirkkala ja Lempäälä.

– Tampereen sijainti on logistisesti hyvä. Tätä kilpailuetua on myös johdonmukaisesti kehitetty ja hyödynnetty. Pirkkalasta tulee paikoin mieleen Etelä-Ruotsi, yrityksiä on vieri vieressä laajoilla alueilla, sanoo tutkimuksen kokoaja, WSP:n johtava asiantuntija Terhi Tikkanen-Lindström.

 

Vertailussa monet kehyskunnat pärjäävät keskuskaupunkejaan paremmin, vaikka kaupungit toimivat seutujensa vetureina. Esimerkiksi omavaraisuus työpaikoista on tärkeää kaupungeille ja syrjäisille pienille kunnille, mutta ei yhtä välttämätöntä kehyskunnille.

Poikkeuksen tekee kärkikunta Pirkkala, jonka työpaikkaomavaraisuus (72 %) on lähes samaa tasoa kuin Tampereen. Kehyskunnat ovat saaneet osansa myös kaupan murroksesta.

Kaupunkiseudut ovat elinvoimaisia kaupan keskuksia. Vähittäiskaupan liikevaihto kehittyi 2013–2020 seitsemällä suurimmalla kaupunkiseudulla puolet nopeammin kuin Suomessa keskimäärin. Helsingin ja Tampereen seuduilla kasvu oli kaikkein suurinta, mutta se keskittyi merkittävästi ympäröiviin kuntiin.

Jyväskylässä, Kuopiossa ja Oulussa keskuskaupungin osuus kaupan liikevaihdosta on väestöön suhteutettuna yli 80 prosenttia, mutta Helsingissä enää 40, Turussa 54 ja Tampereella 64 prosenttia.

Syynä on pitkälti verkkokaupan kasvu ja toiminnan siirtyminen logistisesti ja taloudellisesti edullisempiin paikkoihin ydinkeskustojen liiketiloista, mitä pandemian aika kiihdytti.

 

Terhi Tikkanen-Lindström kehottaa keskuskaupunkeja miettimään, miten ne haluavat profiloitua ja mitä keskustoissa kannattaa tarjota. Kauppojen perään on turha haikailla. Samat tuotemerkit löytyvät kaikista Euroopan metropoleista, eikä niillä voi enää houkutella ihmisiä samalla tavoin kuin ennen.

– Jos haluat ostaa uudet tenniskengät, saat juosta liikkeestä toiseen. Kyllä ne verkosta löytyvät helpommin. Merkkiliikkeiden vetovoima hiipuu muutenkin. Osa nuorisosta arvostaa jo enemmän kierrättämistä kuin kuluttamista.

Pandemia lisäsi myös etätyötä ja vei turistit. Matkailu on elpynyt nopeasti, mutta liike- ja toimistotilojen kysyntä ei. Tilalle on suunniteltava esimerkiksi asuntoja ja kulttuuri-, liikunta- ja tapahtumatiloja ¬– omaperäisesti, laadukkaasti ja kohderyhmät tunnistaen.

Hyvä esimerkki on Tampereen profiloituminen luovien alojen kaupungiksi. Esimerkiksi siellä kuvattavista elokuva-, TV- ja VR-tuotannoista maksetaan 10–15 prosentin kustannustuki. Tuotantojen houkuttelu on kansainvälinen tapa, ja Tampere keksi tarttua siihen ensimmäiseksi.  

Helsingissä on hyödynnetty merta, ja rakennettu sauna- ja ravintolapaikat Löyly ja Allas Sea Pool. Tikkanen-Lindström näkee paljon mahdollisuuksia myös Elielinaukion uudistamisessa.

– Keskustoissa on yhä vetovoimaa, ja ihmiset haluavat kokoontua heille tuttuihin paikkoihin kaikkialla Suomessa. Pitää ymmärtää ajan muutos ja kaupunkiseutujen kasvun dynamiikka, ja kehittää rohkeasti nykyisiä kohtaamistiloja sekä rakentaa uutta.

 

Alueiden elinvoimaisuutta on arvioitu 19 indikaattorilla, joiden mukaan kunnat on pisteytetty järjestykseen. Elinvoimaindeksi koostuu tuottavuudesta, inhimillisestä pääomasta ja valmiudesta vihreään rakennemuutokseen.

Tuottavuutta on mitattu mm. työllisyysasteella, tulotasolla, yritysten määrän kehityksellä ja liikevaihdolla. Nämä kaikki ovat sidoksissa yritystoimintaan, jossa Helsingin ja Tampereen seudut ovat vahvoja. Kokoerosta huolimatta Helsingin ja Tampereen seutujen elinvoima on muilla mittareilla sama, mutta tuottavuudessa Helsingin seutu menee edelle.

Muita menestyneitä yritystoiminnan alueita ovat Pohjanmaan rannikko, Ylä-Savo (Vieremä ja Iisalmi) ja teollisuuspaikkakunnat Harjavalta, Tornio ja Porvoo. Pohjanmaan vahvuus tulee esiin maakuntien vertailussa, jossa se sijoittuu toiseksi. Paras on Uusimaa.

Kolmanneksi elinvoimaisin maakunta on Varsinais-Suomi. Seutuvertailun kakkonen, Tampere, sijoittuu maakuntatasolla (Pirkanmaa) vasta neljänneksi, mikä kertoo siitä, että heti kaupunkiseudun ulkopuolella kuntien elinvoima laskee. 

Pohjois-Suomen elinvoiman kasvu jatkuu tiettyjen kuntien ja lähinnä matkailu- ja kaivosalan vetämänä. Maaseutumaisten matkailukuntien ryhmässä nousua tekivät tänä vuonna erityisesti Kittilä, Sotkamo, Sodankylä ja Muonio. Rovaniemi putosi kuitenkin sijalta 18 sijalle 51, osin indikaattorien muuttumisen vuoksi.

 

Inhimillistä pääomaa on pisteytetty esimerkiksi väkiluvun ja sen muutoksen perusteella sekä väestörakenteen, syntyvyyden ja lasten pienituloisuusasteen mukaan. Näilläkin indikaattoreilla on vahva kytkös yritystoimintaan.

– Ei väestö siirry paikkakunnalta toiselle itsestään, vaan ihmisiä houkuttelee yrittäjämyönteinen kulttuuri. Työpaikat, palvelut, asunnot ja ympäristön laatu ovat syitä sitoutua paikkakuntaan tai maahan, Tikkanen-Lindström sanoo.

Maahanmuuttajien työllistyminen on heikkoa, ja varsinkin kaupunkiseutujen on taisteltava segregaation torjumiseksi. Joka kolmannessa kaupunkiseudun kunnassa ulkomailla syntyneiden työllisyysaste oli 2020 alle 60 prosenttia. Lisäksi pandemia on kasvattanut hyvinvointivelkaa.

Lasten pienituloisuusaste on korkein Lahden ja Jyväskylän seuduilla ja pienin Helsingin seudulla. Joka toisessa kaupunkiseudun kunnassa jopa 10–20 prosenttia lapsista asuu pienituloisissa perheissä, ja tilanteen pelätään pahenevan inflaation ja erityisesti energian hintojen nousun vuoksi. Myös PISA-tulosten lasku herättää huolta.

Tilastokeskuksen tuoreimman väestöennusteen mukaan syntyvyyden nykytasolla Suomessa kuolee vuoden 2060 loppuun mennessä 700 000 ihmistä enemmän kuin syntyy. Vaikeimmassa asemassa ovat kaukana keskuksista sijaitsevat maaseutukunnat, jotka kärsivät myös muuttotappiosta.

Elinvoimaltaan kolme heikointa kuntaa ovat Pohjois-Karjalan Rääkkylä, Kainuun Puolanka ja Ylä-Savon Rautavaara.

 

Vihreän rakennemuutoksen indikaattoreita ovat päästöjen väheneminen, kiertotalouden työpaikat ja sähköautojen yleistyminen. Päästöjen väheneminen kuvaa myös energiamurroksen etenemistä.

Sähköautojen osuus uusista autoista on korkein Helsingissä, Espoossa ja Porvoossa, suhteellisesti eniten päästövähenemää keräävät Pohjanmaan tuulivoimakunnat Pyhäjoki, Simo ja II.

Lahti, Turku, Espoo ja Jyväskylä pitävät ääntä ympäristötoimistaan, ja ne myös sijoittuvat kaupunkien ja kehyskuntien vertailussa kärkijoukkoon. Tutkimuksessa löytyy kuitenkin muitakin hyviä kuntia, vaikka ne eivät olekaan viestineet vihreydestään. 

Helsingin seudulla on Suomen kattavin ja käytetyin kaupunkipyörien järjestelmä, ja Helsinki edistää pyöräilyä muutenkin määrätietoisesti, vaikka laadukkaat seutuyhteydet vielä puuttuvat. Vastaavasti Oulu on talvipyöräilyn ykkönen koko maailmassa.

Lisää tietoa:
Terhi Tikkanen-Lindström, johtava asiantuntija, 046 878 3130, [email protected]
Mira Iso-Markku, markkinointi- ja viestintäjohtaja, 040 041 6662, [email protected]

- WSP:n vuosittainen katsaus alueiden elinvoimaan ja tulevaisuusvalmiuteen
- Tehty Ruotsissa vuodesta 2014, Suomessa aloitettiin 2021 ja Norjassa 2022
- Vahvuutena laaja indikaattorien määrä, samankaltaisten kuntien ryhmittely ja aluejako
- Tavoitteena reilu vertailu suhteuttavilla indikaattoreilla ja pitkän aikavälin (7–13 v) tarkastelulla
- Tarjoaa tietokantoineen perustan alueiden kehityksen ennustamiseen
- Tutkimus ei koske Ahvenanmaan aluetta