Kuntoportaita rakennetaan Helsingissä kiivasta tahtia. Viime vuonna uudet portaat valmistuivat Lauttasaaren, Pihlajistoon, Myllypuroon ja Mäntymäkeen. Tulevien vuosien aikana uudet portaat kohoavat myös Alppikylään, Suutarilaan ja Laajasaloon.
Muodonmuutoksen koki viime kesänä myös porrastreenipaikka Malminkartanossa, kun pääkaupunkiseudun pisimmät portaat uusittiin perustuksia myöten. Jätemäeksikin kutsuttu treeni- ja näköalapaikka avautui liikkujille helteisenä heinäkuuna.
”Paitsi että kyseessä ei oikeasti ole jätemäki”, WSP:n geotekniikan asiantuntija Juha Auvinen valottaa.
”Malminkartanon mäki on täyttömäki, joka on vuosien saatossa rakennettu rakennustyömaiden ylitse jääneistä kaivu- ja purkumassoista. Poikkeuksena jätemäkiin, täyttömäet eivät sisällä pilaantunutta maa-ainesta vaan koostuvat pääosin työmailta kuljetetusta puhtaasta ylijäämämaasta. Valtaosa pääkaupunkiseudun virkistyskäyttöön muovatuista mäistä on täyttömäkiä. ”
Kuntoportaiden suunnittelu aloitetaan pinnan alta
Multa, savi, hiekka, betoninpalaset ja kivenlohkareet, joista täyttömäet valtaosin koostuvat, asettavat kuntoportaiden rakentamiselle oman haasteensa. Kun maa-aines on epätasalaatuista, tulee perustan suunnitteluun kiinnittää Juhan mukaan erityistä huomiota.
”Kuntoportaiden suunnittelussa katse suunnataan aluksi pinnan alle. Tärkein vaihe on näytteiden ja tutkimusten kairaaminen, jossa kairausvaunua ajetaan rinnettä pitkin ja otetaan näytteitä eri syvyyksistä tai tutkitaan maaperän löyhyyttä kairaamalla. Näin saadaan käsitys siitä, mitä pinnan alla on piilossa. Välillä kairauksia ei pystytä tekemään esimerkiksi rinteen jyrkkyyden takia. Maa-aineksen määrittämisessä tukeudutaan silloin mahdollisiin vanhoihin tutkimustuloksiin sekä arkistoista löytyviin tietoihin. Homma on välillä melkoista salapoliisin työtä ja vastaan tulee myös mielenkiintoista tietoa alueen historiasta. Esimerkiksi Lauttasaaren kuntoportaiden paikalla sijaitsi 60 vuotta sitten aktiivisessa käytössä ollut hyppyrimäki”.
Rakennuspohjan kartoittaminen on tärkeää erityisesti routivuuden selvittämiseksi. Suomen ilmaston suuret lämpötilaerot sulamis- ja pakkasjaksoineen, laittavat rinteiden sekalaisen maa-aineksen helposti liikkumaan pystysuunnassa.