Rakennuskannan valtakunnallinen selvitys: kansallisomaisuus murenee

Vuosina 1940–1999 Suomeen valmistui reilusti yli miljoona rakennusta, joista kaksi kolmasosaa rakennettiin kaupungistumisen ja väestönkasvun myötä vuosina 1970–1999. Rakennettu Suomi 2025 -selvitys tarkastelee juuri näitä kiinteistöjä, joiden tulevaisuudesta täytyy tehdä päätöksiä. Alun perin teollisesti tuotettujen rakennusten käyttöiäksi suunniteltiin 50 vuotta. Tutkimuksen mukaan yli 30 prosenttia näistä rakennuksista sijaitsee nyt alueilla, joissa elinvoima on heikentynyt teollisuuden kuihtumisen tai väestökadon seurauksena. 

Savonlinnassa, Sastamalassa, Kurikassa, Raahessa ja Imatralla on paljon riskirakennuksia sekä elinvoimaongelmia. Kun yhdistetään iäkkäät teollisuuskiinteistöt ja heikentynyt elinvoima, kärki on lähes sama: Kurikka, Sastamala, Kauhava, Raahe, Savonlinna. 

Suomen 913 miljardin kansallisvarallisuudesta (2023) valtaosa, 70 prosenttia, muodostuu rakennuksista. Kiinteistöjen arvonromahdus onkin historiallinen alueellinen tulonsiirto, ja avuksi on ehdotettu jopa ”Asunto-Arsenalia” järjestelemään ongelmakiinteistöjä samaan tapaan kuin omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal siivosi pankkien jälkiä 1990-luvun lamavuosina. 

”Tässä asiassa reilu siirtymä hukattiin jo. On erotettava suojeltavat kohteet, ja muillekin on etsittävä ensisijaisesti uusia käyttötarkoituksia. Emme kuitenkaan tarvitse kiinteistöjen roskapankkia, vaan valtakunnallista kierrätettävien rakennusosien pankkia”, sanoo selvityksestä vastaava, johtava asiantuntija Terhi Tikkanen-Lindström. 

Ongelmakuntia on ympäri maata 

Nyt pitäisi päättää, mitä valtavalle kiinteistöomaisuudelle tehdään: saneerataanko, muutetaanko käyttötarkoitusta vai puretaanko – ja jos puretaan, niin miten se tehdään. Aikakausien erityispiirteilläkin on vaikutusta. Vielä 1940–1950 -luvuilla suosittiin paikalla rakentamista, ja 1960-luvuilla siirryttiin elementteihin ja teolliseen tuotantoon. Se oli aluksi opettelua, kokeilua ja kopiointia ulkomailta. 

Noin 30 prosenttia rakennuksista nousi kaupunkeihin, viidennes taajamiin ja puolet maaseudulle. Korjausikäisiä kiinteistöjä löytyy nyt suhteellisesti eniten alueilta, joissa väki, työpaikat ja investoinnit ovat 2000-luvulla vähentyneet. 

Lapissa Kemijärvellä, Sallassa ja Pellossa yli 25-vuotiaiden rakennusten osuus on yli 90 prosenttia. Lähes yhtä paljon vanhoja kiinteistöjä on Kainuussa Kuhmossa, Suomussalmella ja Puolangalla. Yleisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa rakennuskanta on vanhaa. Erityisen haavoittuvaista siitä tulee elinvoimaltaan heikentyneissä kunnissa, joita löytyy myös Satakunnasta, Pirkanmaalta, Etelä-Pohjanmaalta ja Savo-Karjalasta. Näiden ulkopuolella Heinola, Hanko, Forssa, Kannus ja Haapajärvi kuuluvat samaan kategoriaan. 

Purku-uhka kasvaa kaupungeissakin 

Suurten kaupunkien kehyskunnissa, Lounais-Suomessa, Pirkanmaalla ja Oulun etelänaapurissa jopa yli puolet rakennuksista on valmistunut vasta tällä vuosituhannella. Silti kaupungistuminen kiihdyttää purkamista kaupungeissakin. Vuonna 2023 purettiin jo liki 8000 rakennusta. Kilpailu kertaalleen rakennetusta maasta saa puskutraktorin liikkeelle.  

Kun maan hinta nousee, 1970–1980-luvuilla valmistuneet kerrostalot eivät enää vastaa omistajiensa tehokkuusvaatimuksia. Ne ovat liian matalia tai vaikeasti muokattavia, eikä ikkunapinta ja huonekorkeus riitä. Laki vaatii purkukartoitusta, mutta sen merkitys jää vähäiseksi, kun raha ja kiire ratkaisevat. WSP:n liiketoimintajohtaja Katri Luoma-ahon mielestä ainakin kunnat voisivat näyttää esimerkkiä. 

"Tilaaja päättää, milloin purkukartoitus tehdään. Jos selvitys tehtäisiin hyvissä ajoin, voitaiisin tarkastella aidosti sitä, miten kiertotalous toteutuu parhaiten.”

Periaate on selvä: luonnolle paras vaihtoehto on rakennuksen korjaaminen tai muokkaus, sitten tulee rakennusosien uudelleenkäyttö ja vasta kolmantena materiaalikierrätys. 

Kierrätyksessä riittää petrattavaa 

EU haluaa kierrättää 70 prosenttia rakennus- ja purkujätteestä, mutta Suomi ei pääse edes 60 prosenttiin. Tavoitteista jäädään myös yhdyskunta- ja muovijätteen kierrätyksessä. Suomi kuluttaa eniten materiaaleja Euroopassa, erityisesti kaivannaisten vuoksi. Vaikka mineraaleja riittää muidenkin hyödynnettäväksi, oma rakennusteollisuus käyttää kolmanneksen raaka-aineista.  

Rakennusosien uudelleenkäyttöä yritetään lisätä. Esimerkiksi CE-vaatimuksista voidaan luopua, kun osan käyttötarkoitusta ei olennaisesti muuteta. Kelpoisuus osoitetaan paikkakohtaisesti testaamalla, laskemalla, mittaamalla tai tuotetietoja hyödyntäen. Myös kustannusohjausta voitaisiin vahvistaa. Prosessit vaativat kehittämistä ennen kuin toiminnasta tulee kannattavaa. Alalta puuttuu tekijöitä, osaamista ja tahtoakin.  
 

Riskirakenteet ja laatuviat vaikeuttavat myös 1970- ja 1980-luvun sarjatuotannon hyödyntämistä. Ulkovaipan betoni on heikkoa, kellarit ja tasakatot aiheuttavat kosteusongelmia, eikä julkisivuja ole suunniteltu kestämään ilmastonmuutoksen rasitusta.  

Ratkaisuja löytyy, rohkeutta tarvitaan 

Uudet rakennukset suunnitellaan modulaarisiksi, jotta osien purku, vaihto ja uudelleenkäyttö helpottuu.  Ominaisuudet tallennetaan tietokantoihin, joita Tikkanen-Lindström vertaa vaatteiden tuoteselosteisiin: kun puretaan, tiedetään mitä sisältä löytyy. 

Vanhoissa rakennuksissakin olisi paljon ontelo- ja TT-laattoja, elementtirakenteita sekä teräs-, puu- ja tiiliosia, joita voisi vielä käyttää. Oslossa 1950-luvun toimistorakennus saneerattiin 80-prosenttisesti omia ja lähistön 28 ”luovuttajarakennuksen” osia kierrättäen. Helsingin Sörnäisissä uusittiin 1970-luvun toimistokiinteistö omia osia hyödyntäen. Vanhoista ikkunoista tehtiin sisäseiniä ja alakattojen metalliosia käytettiin uudelleen. 

Helsinki rakentaa Mustikkamaalle varaston, jonka ikkunat tulevat Postitalosta, julkisivumateriaalit Espoosta ja Kirkkonummelta, runkopalkit Tampereelta ja väliseinien tiilet Malmin lentoasemalta. Jätkäsaareen nousee kiertotalouskortteli kierrätysmateriaaleista ja -osista.  

Tikkanen-Lindström toivoo, että myös jokin näyttävä julkinen hanke, esimerkiksi museo, suunniteltaisiin kierrätyksen ehdoin. 

”Sellaisella olisi symboliarvoa. Rakennus voisi edistää kiertotaloutta meillä ja maailmalla.” 

 

Lisätietoa: 

Johtava asiantuntija, tutkimuksen vastuuhenkilö Terhi Tikkanen-Lindström 
046 8783130, [email protected]   

Markkinointi- ja viestintäjohtaja Mira Iso-Markku 
0400 416 662, [email protected]  


Rakennettu Suomi 2025 selvittää modernin rakennuskannan tilaa ja mahdollisuuksia. Haavoittuvuuksia on mitattu suhteessa Alueiden tutkimuksesta 2024 saatuihin kuntakohtaisiin elinvoimalukuihin, kuten työpaikkojen ja väkiluvun vähenemiseen. Selvitys ja 1940–1999 valmistuneiden rakennusten määriä kunnissa löytyy osoitteesta: https://www.wsp.com/fi-fi/nakemyksia/rakennettu-suomi-2025 .