LuontoPlus-webinaari 21.9. 

Ovatko merenrannoilla olevat tervaleppäluhdat myös suojeltavia? Minkä kokoisia ketojen tulisi olla, jotta ne käyvät tähän suojeltavien ryhmään? Yleensähän ne ovat hyvinkin pienialaisia kallio- ja pienruohoketokuvioita. 

Tarja Ojala: Hallituksen esityksen mukaan myös luhdat kuuluvat tähän luontotyyppiin, kunhan pääpuulaji alueella on tervaleppä. Niitä on aiemmin ollut tapana laittaa kaavoihin luo/MY merkinnöillä, mutta jos lakiin on uskominen, tulevaisuudessa se merkintä voi olla SL tai /s. Toki inventointiohje sitten aikanaan tuo lopullisen selvyyden tähän. 

Vanhan lain mukaisessa inventointioppaassa ei katajaketojen osalta ole sanottu pinta-alaa vaan rajaus on perustunut lähinnä katajien määrään ja muihin ominaispiirteisiin. Koska kedot ovat aina pienialaisia, voisi kuvitella, että koolla ei ole väliä vaan enemmänkin lajistolla ja muilla ominaispiirteillä. 
 
Mutta näihin kumpaankin yläolevaan kysymykseen liittyen sanoisin, että kannattaa selvityksissä kartoittaa myös nämä jatkossa ja sitten tarvittaessa ELY-keskuksen kanssa keskustella siitä, ovatko tämän tiukan suojelun kynnyksen ylittäviä kohteita. 

Miten kompensaatiossa huomioidaan puiden ikä? Uusien taimien kasvaminen metsäksi kestää kymmeniä vuosia. Pitääkö puita istuttaa enemmän, jotta saadaan sama lehtimassa? 

Sara Caetano: Juurikin näin. Kompensaation laskennassa käytetään riskikertoimia, jotka liittyvät mm. aikaan, joka luontotyypillä kestää kehittyä samaan tilaan kuin menetetty luontotyyppi. Eli jos kompensoidaan vanhaa metsää, pinta-alaa tulee tuottaa hävitettyä enemmän, jotta päästään vastaavaan lukemaan. 

Pohjautuuko tai onko kompensaatiolaskenta yhtenevä Boost-hankkeen laskentamallien kanssa?

Sara Caetano: Molemmat pohjautuvat samoihin malleihin, mutta niissä on joitakin poikkeavuuksia. Nämä on tarkoitus yhtenäistää, jotta saataisiin Suomessa käyttöön vertailukelpoisia laskentatuloksia. 

Jos kaupungit pystyisivät ennakoimaan rakentamista 15 vuotta etupainotteisesti, ehdittäisiin metsät valmentaa rakentamiseen sopivimmiksi, jolloin niitä ei tarvitsisi kaataa kokonaan. Tähän asiaan pitäisi enemmän kiinnittää huomiota. 

Millä tavoin on laskettu rahallinen arvo 1 ha kaupunkipuiston hulevesien puhdistamisen ja imeyttämisen osalta? 

Daniela Rosqvist: Hyöty on verrattu tämän kokoisen viheralueen tuottamaan ekosysteemipalvelun kompensoimiseen rakennetulla infrastruktuurilla (maanalainen hulevesiverkosto ja siihen liittyvä ylläpitokustannus) 

Lisää aiheesta täällä: https://www.vyl.fi/uutiset/kaupunkivihrean-ekosysteemipalveluille-loytyy-eurohinta/ 

Ja täällä: https://yle.fi/a/74-20028572  

Onko ekosysteemipalveluiden selvityksistä jo konkreettista tietoa eri kohteista ja siitä, mitä hyötyjä katuhankkeissa on saatu vihreän pinnan ja kasvillisuuden toteutuksista? Olisi kiinnostava nähdä vertailua kovilla pinnoilla toteutetun ja vehreän kadun välillä.  

Daniela Rosqvist: Ekosysteemipalveluselvitys on yksittäisen kadun tarkasteluun liian karkea työkalu. Mutta ideoimme juuri eräälle asiakkaalle tarkastelua missä mallinnettaisiin nykyinen tavanomainen katu sekä hulevettä viivyttävää/imeyttävää viherkatu ja vertailtaisi näitä. 

En osaa sanoa olisiko esim. Jyväskylästä olemassa tutkimustietoa siitä miten viherkadut ovat tositilanteessa vaikuttaneet hulevesiin. 

Tuleeko niityn hoidolle pidempi takuuaika, sillä niityn alkuhoitoon ei riitä 2 vuoden perustakuuaika? 

Olivia Mahlio: Asiasta on keskusteltu ja pitempi takuuajan hoito olisi niityille eduksi. Tämä on kuitenkin sopimusasia ja KaPassa on päädytty kahden vuoden jälkivastuuaikaan. Alkuvuosien ohjaileva, tarkkailuun perustuva hoito voidaan hoitaa monin tavoin: se voi kuulua rakentajalle tai vastaanottavalle hoito-organisaatiolle. Huolimatta kunnossapito-organisaatioiden niukoista varoista, niittyjen hoito on pitkällä tähtäimellä edullista, joten alkuvaiheen hoito voisi kuulua myös kunnossapitäjälle. Niin suunnittelijoiden, rakentajien kuin kunnossapitäjien osaamista tulisi kehittää. 

Voiko kaupunki ostaessaan/tilatessaan palveluita tai kunnossapitosuunnittelua määritellä esimerkiksi vaaditut sertifikaatit palveluntuottajilta luontokadon estämiseksi? 

Terhi Tikkanen-Lindström: Urakoiden hankinta pitää ottaa uudelleentarkasteluun, kun tavoitellaan luonnon parempaa huomioimista ja lisäämistä. Kun muutetaan totuttuja käytäntöjä hankinnassa, niin markkinavuoropuhelu toimittajien kanssa on tärkeää, jotta mennään yhdessä ja hallitusti kohti uusia tavoitetasoja ja vaatimuksia. Ostajalla on kaikki valtit käsissään eli he voivat esittää vaatimuksia esimerkiksi osaamisesta, kokemuksesta, käytettävistä menetelmistä ja kemikaaleista. Voidaan myös laittaa kieltoja asioista, joita ei saa käyttää. Esimerkiksi ylläpidon urakoissa on paljon luonnolle haitallisia menetelmiä ja näihin pitäisi vakavasti puuttua. Ylläpitourakoita tilataan usein määrittelyin, ilman suunnitelmaa. Tällöin urakoitsijan osaaminen ja innovaatiokyvykkyys on tärkeää. Kun ostetaan rakentamisurakoita, niin ratkaisut on usein määritelty suunnitelmassa. Mutta voidaan halutessa jättää tilaa myös toteutusvaiheeseen, kuten esimerkiksi Kalasatamasta Pasilaan raidehankkeessa, jossa suunnittelijat ja urakoitsijat yhdessä kehittävät ratkaisuja. Allianssi toteutusmallina mahdollistaa tämän. 

Miten näette tuontilajit luonnon monimuotoisuuden yhteydessä, onko niistä hyötyä vai haittaa?  

Sara Caetano: Ekologina suosisin kotoperäisiä lajeja. Jos ajatellaan luontotyyppejä ja luontotyyppeihin liittyvää kompensaatiota, luontotyyppeihin kuuluu tietty niitä kuvaava lajisto, joka on Suomessa luonnonvaraista, ja tuontilajien lisääminen heikentäisi luontotyyppien edustavuutta. Tuontilajien lisäämisessä luontoon on myös vieraslajien leviämisen riski. Rakennetussa ympäristössä tilanne voi olla toinen, ja esimerkiksi puistosuunnitelmissa esitetään usein muualta tuotua puutarhalajistoa. Omalta taustaltani suosin kotoperäisiä lajeja, mutta monet puutarhalajit voivat rakennetussa ympäristössä toimia esimerkiksi hyvinä pölyttäjäkasveina.