Miten näette, kuinka voisimme yhtenäistää hiilijalanjälkilaskentaa niin että tulokset olisivat paremmin vertailukelpoisia?
Esimerkki-casena käytetyn Tuusulan kuntaorganisaation osalta vuosittaista vertailua on olennaista tehdä Tuusulan omien päästöjen ja hiilineutraalisuustavoitteen osalta. Tässä laskennassa käytettiin GHG-laskennan standardeja. Mahdollisista lisätiedoista seuraavina vuosina raportoidaan, mistä ne ovat tulleet ja miten ne vaikuttavat laskennan tuloksiin. 

Kansalliset ominaispäästötietokannat rakennuksille ja infralle yhtenäistävät osaltaan laskentaa. Erilaisilla rajauksilla tehtävien laskelmien tarve on kuitenkin laaja, kuten näistäkin esityksistä voi huomata, joten menetelmiä eri käyttötarkoituksiin tarvitaan.

Miten nollahiili tulisi ottaa huomioon asemakaavoituksessa?
Mikä on teidän mielestänne paras ja selkein ilmastovaikutusten arviointimenetelmä asemakaavoitusvaiheessa ja miksi?
Asemakaavahankkeissa tulee mahdollistaa elinkaaren päästöjen minimointi ja uusiutuvan energian käyttö, hiilivarastojen ja nielujen säilyminen, sekä mahdollisuuksien mukaan jälkimmäisten kasvattaminen. Sopeutumistakaan ei saa unohtaa. 

Asemakaavoitukselle ei ole vielä vakiintuneita arviointimenetelmiä, mutta periaatteessa mitataan päästöjen ja hiilitaseen muutosta paikassa. Jotkut kunnat ovat kehittäneet jo omia arviointitapoja ja työkaluja. Myös kaupallisia hiililaskentaohjelmia voidaan hyödyntää. 

Mielestämme olisi tärkeää tuntea kunnan yhdyskuntarakenteen hiilitase kokonaisuudessaan, ja sen jälkeen arvioida asemakaavan toteuttamisen vaikutusta paikassa ja muutoksena koko rakenteen taseeseen. Tällöin arviointimenetelmien tulee olla yhteensopivat, ja vertailtavuuden vuoksi laskentamenetelmä tulisi olla sama kaikille kaavoille. Paikkatiedot ja liikennesuoritetiedot tarjoavat lähtödatan - kuten Sipoon projektimme osoittaa - kansalliset päästökertoimet tarjoutuvat käyttöön ja paikalliset energiantuottajat tarjoavat tämän sektorin ajantasaiset päästökertoimet.

Miten isossa peruskorjauksessa voisi huomioida ympäristönäkökohtia? Monissa hankkeissa korjausaste on jopa 80 %, eli olemassa olevia rakennuksia puretaan puhtaaksi betonirunkoon asti ja korjataan uusiksi.
Ympäristökestävin rakennus on tietysti se, joka on jo olemassa. Korjausta ja konversioita tarvitaan kuitenkin. Runko on rakennuksessa suurin päästölähde - kuten Turun Kupittaan projektikin osoitti – joten on hienoa, jos runko voidaan säilyttää. 

Sen jälkeen, kun on päätetty mikä kaikki voidaan säilyttää, tulee tutkia ja soveltaa hankkeen purkumateriaalien tai markkinoilta saatavien kierrätysmateriaalien hyödyntämistä. Purkukartoitus on hyvä tehdä huolella ja toimittaa ylijäävä materiaali jälleenkäyttöön. Muovien käytön tulee olla harkittua, ja tulee suosia biohajoavia markkinoilta saatavuuden mukaan. Elinkaaren ympäristökestävyyttä parannetaan energiatehokkailla ja älykkäillä ratkaisuilla, eli minimoimalla energian tarve. Päästö- ja materiaalilaskelmin voidaan ohjata hanketta oikeaan suuntaan. Jokaisessa hankkeessa tulisi pyrkiä säilyttämään ja lisäämään luontoa.