Alueiden tutkimus 2024 -webinaari

Kysymys 1

Suomessa puhutaan kaupunkialueiden uloimman kehyskuntien kurjistumisesta - väliinputoajakunnista. Jopa aivan eteläisimmässä Suomessa on kuntia, jotka ovat putoamassa pois hyvinvoinnista, koska julkiset ja yksityiset palvelut karkaavat pois isompiin keskuksiin - ja toisaalta kunnilla ei ole varaa esim. järjestää kuljetusta palveluihin, koska paikallisliikennettä tai muuta julkista liikennettä ei ole ja ei varaa järjestää. Ainut vaihtoehto on asua näillä kurjistuvilla alueilla ja kulkea omalla autolla työpaikkoihin noin tunnin matkan päähän kaupunkialueelle. Mitä voisi tehdä sille, ettei ns. ulkosyrjällä olevien kuntien tilanne yhä vaan huonone? Nyt esim. hyvinvointialueet karsivat palveluita jopa lastenneuvoloista todella kauas, lapsiperhe ei voi asua näillä seuduin ilman lähipalveluita, vaikka kyseessä on Etelä-Suomi.   

Terhi Tikkanen-Lindström ja Henri Miettinen vastaavat molempiin kysymyksiin 1 ja 2:

Terhi: Kysyjien huoli on aiheellinen ja ilmiö on olemassa kaikissa maakunnissa ja osin jopa kaupunkiseuduilla. Palvelujen keskittäminen voimistaa trendiä. Keskeinen kysymys on, halutaanko näiden ulompien kehyskuntien asukkaita liikuttaa palveluihin vai tuoda palveluita eri keinoin asukkaiden luo. 

Palveluiden saatavuuden kannalta osaratkaisu on kuntien maakuntatasoinen yhteistyö kaikkien kehityksessä mukana pitämiseksi. Toinen ratkaisu voisi olla säätely eli sekä yksityistä että julkista sektoria velvoittava palveluvyöhykemäärittely. Siinä erilaisin keinon taataan ja tehdään palveluista ulomman kehän kunnille paremmin saavutettavia ja tasavertaisuutta tuottavia. Kolmas osaratkaisu ovat sitten palvelutarjonnan keinot ja teknologiat, eli esimerkiksi pyörillä kiertävät palvelut, jakelupalvelut, etäasiointi ja datan entistä laajempi keruu ja hyödyntäminen liikkumisen ja palveluiden järjestämisessä.

Henri: Haluttaessa kehittää joukkoliikenneyhteyksiä, on tarve kehittää mekanismeja, joilla jälkeen jäävien alueiden joukkoliikenteen rahoitusta lisätään menestyvien alueiden tuottamilla verorahoilla. Valtion tasolla on tarve kehittää erityisesti Itä-Suomen poikittaisyhteyksiä menestyvään Länsi-Suomeen ja maakuntien tasolla on tarve vahvistaa syrjäisempien kuntien yhteyksiä keskuskaupunkeihin. Ruotsissa joukkoliikenteen rahoituksen tasaaminen toteutuu läänitasolla ja toistaiseksi Suomessa valtio on vastannut samasta roolista. Valtion siirtäessä vastuuta kaupunkiseuduille on tarve tunnistaa uudet mekanismit, joilla tasataan liikenneköyhyyttä ja ehkäistään sen kasvua.  

Terhi Tikkanen-Lindström vastaa:

Tuolla dialla oli lueteltu kuntien kärki kyseisellä indikaattorilla, joka on yksi 22 indikaattorista. Dian kärkilistan alin päästövähenemä jaksolla 2007-2022 oli Oulun kaupunki - 54,6 prosentin vähenemällä.

Ohessa on taulukko Tampereen kaupunkiseudun kuntien päästövähenemistä.

Terhi Tikkanen-Lindström vastaa:

Tuuli- ja aurinkovoimaloiden rakentamisen aika tuottaa kunnille työllisyysvaikutuksia, mutta elinkaaressa merkittävimpiä kuntien kannalta ovat kiinteistöverotulot. Tuoreen tiedon mukaan Suomessa on kuntia, joille tuuli- ja aurinkovoimaloista on muodostunut merkittävä tulonlähde. Verohallinnon mukaan tällä hetkellä 33 kunnan kiinteistöverotuotoista yli 20 prosenttia kertyy kuntien alueella olevista tuuli- ja aurinkovoimaloista. Tällaisten kuntien määrä on myös kasvanut viime vuodesta, jolloin niitä oli 27. Uusiutuvan energian rakentamisella on yleensä myönteinen vaikutus kunnan ulkoiseen maineeseen, mutta hankkeiden läpivieminen käytännön tasolla aiheuttaa usein ristiriitoja ja vastutusta ihmisten ja luonnon lajien elinympäristöihin liittyvissä kysymyksissä. Nämä ovat kuitenkin normaaleja maankäytön käyttötarkoitusten muutosten aiheuttamia yhteensovittamisen kysymyksiä ja hankkeista tehdään kattavat vaikutusarviot.

Vaikutusarvioissa tunnistettuja haittoja voidaan useimmissa tapauksissa lieventää ja esimerkiksi aurinkovoiman toimijat ovat oma-aloitteisesti vastuullisuustyön osana lähteneet ledistämämään luontolisää hankealueillaan, mistä ovat osoituksena monet WSP:n toimijoille viimeisen kahden vuoden aikana laatimat biodiversiteettisuunnitelmat tai luonnon ennallistamisen suunnitelmat. Kunta voi asettaa tällaisen myös ehdoksi. Kunta voi proaktiivisesti vaikuttaa tuotantoalueiden sijoittamiseen kartoittamalla soveltuvia alueita yksin tai yhdessä sektorin toimijoiden kanssa. 

Verohallinnon mukaan tilastoista ei voi eritellä, kuinka suuri osuus kuntien kiinteistöveroista on kertynyt tuulivoimaloista ja kuinka suuri osuus aurinkovoimaloista.

Suurimmillaan tuuli- ja aurinkovoimaloiden osuus kunnan kiinteistöverotuotoista on Simossa, jopa 68,8 prosenttia kunnan kiinteistöveroista. Pyhäjoella osuus on lähes yhtä suuri. Esimerkiksi Kannuksessa osuus puolestaan on 59,6 prosenttia ja Pyhännällä 58,5 prosenttia. Valtaosa Suomen kunnista ei kuitenkaan saa ollenkaan tai saa erittäin vähän tuloja tuuli- ja aurinkovoimaloista. Tänä vuonna tuuli- ja aurinkovoimaloista kiinteistöveroa määrättiin yhteensä 46,7 miljoonaa euroa. Voimaloiden vaikutus kiinteistöveron kokonaiskertymään jää siten suhteellisen pieneksi, vajaaseen kahteen prosenttiin.

Alla 16.11.2024 julkaistu kartta Helsingin sanomissa.

Terhi Tikkanen-Lindström vastaa:

Merkittävä asia kunnan elinvoimassa on työpaikkojen pysyminen ja lisäys kunnassa tai lähialueella, ja työllistyvän työikäisen väestön lisääminen, tässä järjestyksessä. Toki on samalla varmistettava olevan väestön hyvä työllistyminen. Jos edellä mainittua työikäistä väestöä ei ole siirtymässä riittävästi kotimaasta, on osaamiseltaan soveltuvien maahanmuuttajien houkuttelu keskeistä ja ainoa mahdollisuus. Työllistyvät maahanmuuttajat tuovat verotuloja ja kysyntää palveluille, lisäävät syntyvyyttä ja monipuolistavat paikallista kulttuuria. Työikäisten maahanmuuttajien tulo on parhaimmillaan yritysvetoista ja kunta tukee sitä huolehtimalla asuntokannasta, koulu- ja päiväkotipalveluista ja tulijat hyväksyvän ilmapiirin luomisesta.

Terhi Tikkanen-Lindström vastaa:

Suomessa uusien kaivosten perustamisessa otollisimmat alueet ovat sellaisia, joissa on rikas kallioperä ja merkittäviä mineraaliesiintymiä. Tällaisia alueita ovat erityisesti Pohjois-Suomi ja Itä-Suomi, joissa on runsaasti metallisia malmeja, kuten nikkeliä, kuparia, kobolttia ja kultaa.

Pohjois-Suomi: Täällä sijaitsevat monet nykyiset kaivokset, kuten Kittilän kultakaivos ja Sodankylän Kevitsa-kaivos, jotka hyödyntävät alueen rikkaita mineraaliesiintymiä.
Itä-Suomi: Alueella on merkittäviä koboltti- ja nikkeliesiintymiä, joita käytetään erityisesti akkujen valmistuksessa.

Kaivostoiminnan kannalta tärkeää on malmiesiintymän lisäksi alueen infrastruktuuri, kuten tie- ja rautatieyhteydet, sekä ympäristövaikutusten hallinta. Työvoiman saannin kannalta vaikuttavaa on asuntotarjonta sekä kunnan tai lähialueen elinkeinojen toimialojen monipuolisuus, jolloin saadaan houkuteltua perheitä myös puolisolle tarjoutuessa työmahdollisuuksia. Esimerkiksi Kittilässä tämä toimii matkailun ja kaivostoiminnan ja niihin liittyvien palvelujen yhdistelmänä.

Kaivosten perustaminen vaatii huolellista suunnittelua ja ympäristövaikutusten arviointia, jotta toiminta olisi kestävää ja haitatonta. Kavosalan yritysten vastuullisuuden viimeaikainen kehittyminen tukee tätä tavoitetta. Kaivostoiminnan ympäristövaikutusten hallinta on monivaiheinen prosessi, joka kattaa koko kaivoksen elinkaaren aina suunnittelusta sulkemiseen ja jälkihoitoon asti.

Terhi Tikkanen-Lindström vastaa:

Keski-Suomen maakunnan kuntien elinvoima vaihtelee paljon, kuntien pisteet ovat hajaantuneet välille 46–153. Tutkimusdatamme valossa Keski-Suomen vahvuus on ennen kaikkea sen elinvoimainen ydin (Jyväskylä, Muurame, Laukaa), hyvä logistinen sijainti keskellä Suomea ja edulliset olosuhteet esimerkiksi matkailun kehittämiselle. Maakunnassa on kehittämisen lätökohdaksi myös rataverkkoa ja vesistöä. Lisäksi Tampereen seudun vahvistuminen on mahdollisuus Keski-Suomen kannalta. Tulotaso on kehittynyt vuosikymmenen aikana melko hyvin noin 60 prosentissa kunnista ja kiertotalouden mahdollisuuksiin on tartuttu kohtuullisen hyvin. Esimerkiksi uusia puhtaan teollisuuden investointeja on maakunnan sijaintiin nähden kuitenkin vähän, Äänekoskea lukuun ottamatta.

Henri Miettinen ja Terhi Tikkanen-Lindström vastaavat:

Henri: Joukkoliikenteen näkökulmasta joukkoliikennejärjestelyt vaikuttavat merkittävästi elinvoimaan myös kaupunkiympäristöjen ulkopuolella. Joukkoliikenneratkaisuilla on merkittävä rooli siinä, miten kunta- ja paikalliskeskusten välillä liikutaan. Hyvin harvaan asutuilla alueilla ongelmana tosin on joukkojen puute, jolloin vastaavasti elin- ja vetovoimaa on haastava kehittää joukkoliikenneratkaisuilla. Avain on löytää ne yhteydet, jotka ovat kuntien vetovoiman kannalta merkittäviä, ja joihin voi vielä panostaa kustannustehokkaasti. 

Robottibussien kehittyminen on tervetullutta ja viime aikoina on toteutunut mielenkiintoisia kokeiluja. Nämä kokeilut eivät ole vielä kuitenkaan lähiaikoina kypsymässä toteutuskelpoisiksi ratkaisuiksi, ja niihin liittyen on useita avoimia kysymyksiä. Toistaiseksi joukkoliikenteen suunnittelussa ei kannata tukeutua robottibussien toteutumiseen. 

Uudet raideliikenneyhteydet ovat tosiaan kalliita toteuttaa. Ratkaisun avain on eri kuntien ja valtion yhteistyössä, sillä yhteisvoimin suuretkin kustannukset ovat yleensä katettavissa. 

Terhi: Suomessa on kuitenkin olemassa olevaa rataverkkoa, jonka käyttöä voisi lisätä aluekehitystä tukemaan ja vauhdittamaan. Paikallisjunaliikenteen uudellen käynnistämistä tutkitaan joillakin seudulla.

Terhi Tikkanen-Lindström vastaa:

TE-palveluiden ja hallinnon muutoksen tavoitteena on parantaa työllisyyspalveluiden tehokkuutta ja saavutettavuutta siirtämällä ne lähemmäksi asiakkaita. Keskeiset tavoitteet ovat nopeampi työllistyminen, palvelujen tuottavuus, monipuolisuus ja vaikuttavuus sekä  alueiden elinvoima. On katsottu että kunnilla ja alueilla on paremmat mahdollisuudet tarjota paikallisiin tarpeisiin sopivia palveluja, mikä vahvistaisi alueiden kilpailukykyä. Ainakin motivaatio kasvaa, sillä uudistuksen myötä myös kuntien vastuuta työttömyysturvan kustannuksista laajennetaan, ja kokonaistavoitteena on saavuttaa 7000–10 000 lisätyöllistä vuoteen 2029 mennessä.

Työllisyyspalveluiden on mahdollista sujuvoittaa työvoiman saatavuutta ja työnvälityksen tehokkuutta. Työpaikat syntyvät kuitenkin yrityksissä ja julkisella sektorilla tarviaan työvoimaa eläköitymisen vuoksi. Työllisyyspalvelut voivat nopeuttaa työllisyysasteen positiivista kehitystä ja se voi näkyä jo parin vuoden tähtäimellä. Tämä vaikuttaa suoraan elinvoiman parantumiseen. Työllisyyspalvelujen asema on tukeva, ei ratkaiseva. Hyvä yhteistyö ja ennakointi yritysten ja muiden työvoimaa jatkuvasti tarvitsevien organisaatioiden  kanssa on avainasia.
Työllisyysalue-toimintamalli ei poista kuntien tarvetta tehdä vahvaa elinvoimatyötä kunnan yrityksiä palvellen ja uusia kuntaan perustettavia/sijoittuvia yrityksiä tai lisäinvestointeja tavoitellen. Se itsessään ei mielestämme vähennä tai lisää jäsenkuntien elinvoimaisuuseroja.

Terhi Tikkanen-Lindström ja Henri Miettinen vastaavat:

Terhi: Vastauksena löytyy erinomainen esimerkki Tampereen ratitiotien joukkoliikenneinfran ja maankäytön kehittämisestä. Kun linjausvaihtoehtoja alettiin suunnitella, pysäkkien ympäristöjen maankäyttöpotentiaaleja suunniteltiin samaan aikaan. Samoin tarkasteltiin julkisia palveluita ja työpaikkakeskittymiä parhaan palvelukyvyn saavuttamiseksi. Raitiotien yleissuunnitelman yhteydessä maankäytön suunnitelmat tarkentuivat ja myös liittyvän liikenteen suunnittelu vahvistui. Kun rakentamispäätös saatiin, alkoi asemakaavoitus linjan varrella ja asemakaavojen vahvistuttua niiden toteutus. Silloin oli jo myös raitiotien 1. vaiheen rakentaminen käynnissä tai se oli valmis.

Henri: Oma vastauksemme on, että tietenkin on suunniteltava samanaikaisesti, vaikka tilanteesta riippuen ei ole yhtä helppoa toteuttaa samanaikaisesti. Pidämme hyvänä toteuttaa liikenneinfraa etupainotteisesti, muussa tapauksessa alueiden käyttäjät ovat vaikeuksissa, eikä toivottuun kulkutapaan päästä. Etupainotteisuuden kustannuksia voi osin välttää vaiheistamalla toteutusta, toteuttamalla uutta liikenne-infraa jakso kerrallaan maankäytön rakentamisen edistyessä ja kehittämällä joukkoliikenteen palvelutasoa käyttäjämäärien kasvun mukaisesti. 

Raidehankkeiden keskeisin vaikutus väestöön ja työpaikkoihin on niiden keskittäminen raideliikenteen varteen sen sijaan, että kasvu hajautuu seudun joka kolkkaan ja hieman sen ulkopuolelle. Keskittäminen tuo tehokkuusetuja ja usein kasvattaa työpaikka- ja palvelutarjonnan monipuolisuutta, joka vuorostaan kasvattaa asumisen houkuttelevuutta. Raideliikenne voi siis herkästi käynnistää positiivisen itseään vahvistavan elinvoiman kasvukierteen, joka lopuksi realisoituu myös sillä, että seutu houkuttelee uutta väestöä ja työpaikkoja muiltakin seuduilta. Tampere on tässäkin hyvä esimerkki, jossa yhden liikennekäytävän raideyhteys on kasvanut koko kaupungin elinvoiman keskeiseksi moottoriksi. 

Suosittelemme lukemaan myös Alueiden tutkimuksen 2024 oheisartikkelin paikallisjunaliikenteen uudelleen käynnistämisen saavutetuista hyödyistä aluekehitykselle. Paikallisjunaliikenteen aktivoinnin hyödyt aluekehitykselle – kokemuksia Euroopasta | WSP

Terhi Tikkanen-Lindström vastaa:

Tarkastelimme tosiaan alkuvuonna seitsemän yli 100 000 asukkaan keskuskaupungin kaupunkiseutujen (MAL-kaupunkiseudut) haavoittuvuutta siihen elinvoimaindeksistämme räätälöidyllä indikaattorilla. Yhdistimme tähän indikaattoriin pienituloisissa kotitalouksissa asuvien lasten osuuden ja ulkomailla syntyneiden työllisyysasteen. Kaupunkiseuduista haavoittuvin oli väkilukuun suhteutetussa tarkastelussa Lahden ja toiseksi haavoittuvin Jyväskylän seutu. Seutujen keskuskaupunkien tarkastelussa oli haavoittuvin Turku ja toisella sijalla Lahti. Lahden tuloksia tarkastellessa suhteellinen lapsiköyhyys ja matala kokonaistyöllisyys ovat kuntatalouden velan ohella myös elinvoiman esteenä.

Datan valossa ratkaisuna näihin tekijöihin näkisimme paitsi tuottavien alojen työpaikkojen ja yleensä työpaikkojen lisäyksen, myös vetovoimaa lisäävät investoinnit ja asumisen tarjonta. Lahti on ottanut positiivisia askelia kulttuurin, korkeakoulutuksen ja ympäristöasioiden edistämisen saralla. Esimerkiksi uusia puhtaan teollisuuden investointeja on edulliseen sijaintiin nähden kuitenkin vähän. Uudenlaiset keinot yritysten tarpeiden ja kaupungin tarjonnan kohtaamisen vauhdittamiseen ja kasvuyritysten tukemiseen olisivat tarpeen. Lisäksi urheilu on ala, jossa Lahdella on pitkät perinteet ja profiili, josta olisi luonteva jatkaa. Porvoon matkailu hyötyy pääkaupunkiseudun läheisyydestä, voisiko Järvi-Suomen porttina toimiva Lahtikin hyötyä enemmän.