Sotungin kaatopaikasta Stormossenin niityksi

Sipoonkorven kansallispuiston vieressä sijainnut Sotungin kaatopaikka kunnostettiin viheralueeksi. WSP:n asiantuntijat olivat tiiviisti mukana hankkeen tutkimuksissa, suunnittelussa ja kunnostustöiden valvonnassa.

Asiakas

Vantaan kaupunki

Projektin vaihe

Valmis 2022

Suomessa on satoja käytöstä poistettuja kaatopaikkoja, joita ei ole suljettu asianmukaisesti. Itä-Vantaalla sijaitseva Sotungin kaatopaikka oli yksi näistä. Sipoonkorven kansallispuiston välittömässä läheisyydessä sijainnut yhdyskuntajätteen kaatopaikka oli käytössä 1960-luvulta 1980-luvulle, jonka jälkeen se peitettiin ohuella maakerroksella.

Vuosien saatossa kallioiden välissä olevalle suoalueelle läjitetty jäte alkoi nousta pintaan. Uudenmaan ELY-keskus teki arvion alueesta vuonna 2010 ja totesi alueen olevan epäsiisti ja arvioi esteettisten haittojen lisäksi alueen muodostavan ympäristöriskin viereiselle luonnonsuojelualueelle ja alueen virkistyskäyttäjille. Havaintojen pohjalta Vantaan kaupunki käynnisti noin 30 000 m2 laajuisella kaatopaikka-alueella laajat tutkimukset.

- Otimme näytteitä maaperästä, jätteestä, pinta- ja pohjavedestä, huokoskaasuista, ojista ja ojien sedimenteistä. Ympäristö oli huonossa kunnossa - jätteitä oli hädin tuskin peitetty ja pintavesien ravinnekuormitus oli merkittävä, kertoo WSP:n projektipäällikkö Hannu Hautakangas.

Jätetäyttöä oli alueella maanpinnasta aina seitsemän metrin syvyyteen.

Vaativaa rakennesuunnittelua ja vesien hallintaa

Perusteellisten tutkimusten jälkeen WSP:n asiantuntijat laativat alueesta riskiarvion, sulkemisen yleissuunnitelman ja ympäristölupahakemuksen. Ratkottavana oli useita haasteita.

- Kaatopaikka oli perustettu suolle. Sen vieressä sijaitsi Flatbergetin luonnonsuojelualue, joka on nykyisin osa Sipoonkorven kansallispuistoa. Suo on suojeltu, mikä teki kaatopaikan kuivatuksen suunnittelusta ja toteutuksesta haastavaa. Lisäksi maapohja oli pehmeää ja siten epävakaata, Hannu kertoo.

Ympäristölupa kunnostushankkeelle saatiin vuonna 2020, jonka jälkeen WSP laati hanketta koskevat rakentamissuunnitelmat yhteistyössä muiden asiantuntijoiden kanssa. WSP toimi hankkeessa myös ympäristöteknisenä asiantuntijana ja laati ympäristötarkkailua koskevat suunnitelmat. Kunnostusurakoitsijaksi valittiin Kreate Oy kilpailutuksen perusteella. Urakka aloitettiin toukokuussa 2021.
Kaatopaikan sulkemisen ensimmäisessä vaiheessa toteutettiin jätetäytön pinnan muotoilu ja alueen vesien hallintaan liittyvät ojat ja salaojat. Tämän jälkeen jätepenkere peitettiin kevyellä pintarakenteella. Pintarakenne toteutettiin käyttäen bentoniitti- ja salaojamattoja, joiden päälle levitettiin noin 65 cm paksuinen kerros maata. Tavoitteena oli vähentää kaatopaikan vesistökuormitusta estämällä sade- ja sulamisvesien pääsy jätetäyttöön ja suotovesien purkautuminen hallitsemattomasti ympäristöön.

Kaatopaikalla otettiin toimintavuosien aikana vastaan myös eloperäistä jätettä. Suurin osa siitä on jo maatunut, mutta alueella tapahtuu edelleen mikrobitoiminnan seurauksena hajoamista. Tämän biohajoamisen seurauksena vapautuu kaatopaikkakaasua, joka koostuu pääosin metaanista ja hiilidioksidista.

- Kaatopaikkakaasujen käsittely on ratkaisu ohjaamalla kaasu alueen keskellä sijaitsevalle biosuodatusalueelle, jossa puuhakkeen ja kompostin seos suodattaa ja poistaa metaania sekä haisevia yhdisteitä, Hannu toteaa.

Sotungin kaatopaikalle läjitetty jäte on kapseloitu niityn alle. Rakenteelliset ratkaisut ehkäisevät haitallisten aineiden pääsyä ympäristöön. WSP on laatinut alueelle infokyltit opastamaan ulkoilijoita ja kuvaamaan pinnan alla tapahtuvaa prosessia.

Kiertotalous hankkeen keskiössä

Kaatopaikan kunnostuksen suunnittelussa panostettiin kiertotalouteen ja uusiomateriaalien käyttämiseen. Jätetäytön muotoilussa, esipeitossa ja pintakerroksen alaosassa hyödynnettiin yhteensä yli 57 000 tonnia erilaisia uusiomateriaaleja.

Uusiomateriaalit pyrittiin tuomaan paikalle mahdollisimman läheltä. Näin myös hankkeen hiilijalanjälkeä saatiin tehokkaasti pienennettyä.

Hyödynnetyt uusiomateriaalit:

Leijupetihiekka: 5 900 t
Hiilikattilan pohjatuhka 2 500 t
Betonimurske 17 000 t
Käytetty hiekoitushiekka 3 500
Pilaantumaton ylijäämämaa 29 000 t

Kaatopaikasta virkistysalueeksi

Sotungin kaatopaikan kunnostustyöt saatiin päätökseen kesällä 2022. Paikalla aloittelee kasvuaan niityt, kedot ja kanervikot, joita ulkoilijat pääsevät ihailemaan alueelle rakennettua polkua pitkin. Stormossenin niityn nimeä kantavan alueen on tarkoitus kehittyä luonnonmukaisesti niin, että sinne muodostuu monimuotoisia elinympäristöjä erilaisille kasveille ja eläimille.

- Kaatopaikkaa kapseloivan suojarakenteen takia aluetta on ylläpidettävä puuttomana. Tästä käytännön tarpeesta syntyi ajatus muodostaa alueelle erilaisia paahdebiotooppeja. Paahteiset niityt, joilla kasvaa niin kukkivia heiniä kuin ruohoja ja joissa on myös paljasta maan pintaa, ovat harvinaistuneita luontotyyppejä. Ne ovat tärkeitä elinympäristöjä monille Suomen luonnon taantuneille kasvi- ja eläinlajeille, kertoo maisema-arkkitehti Elina Regårdh.

Laajaa avointa pintaa kuvioitiin perustamalla kivikkoja ja soraikkoja sekä käyttämällä vaihtelevan tyyppistä pintamaata. Alueelle kylvettiin paria erilaista heinän siemenseosta, joita täydennettiin paikallisissa laikuissa päivänkakkaroiden ja ketoneilikoiden siemenillä. Kalusteita tai varusteita alueelle ei tuotu, mutta retkeilijät voivat kulkea aluetta kiertävää polkua pitkin ja istahtaa puun rungoille, joita on sijoitettu muutama monimuotoisuutta lisäämään.

- Niityt muovautuvat lähtökohdistaan ympäristöolojen ja hoidon seurauksena ja voivat vaihdella ilmeeltään hyvinkin paljon eri vuosina. Nyt onkin kiinnostavaa nähdä, kuinka alue alkaa kehittyä. Onnistuiko lupiinin torjunta? Löytävätkö sisiliskot ja käärmeet kivikoihin ja soraikoille tai hakeutuuko sinne muita asukkaita? Entä löytävätkö päiväperhoset ja kukkakärpäset alueelle? Olisi mukavaa, jos alueella retkeilevät jakaisivat tietoa tekemistään luontohavainnosta.