Monille alueille on tällä hetkellä ominaista asuntojen hintojen merkittävä lasku, joka johtuu korkojen noususta ja energiakriisistä. Tämän seurauksena uusien asuntojen rakentamisen kannattavuus on alhaisempi kuin viime vuosikymmenen aikana.
Näistä syistä tulevien vuosien strategiana saattaa olla huomion keskittyminen julkiseen asuntorakentamiseen. Jotta voimme vähentää uudisrakentamisen kustannuksia ja ottaa huomioon väestörakenteen muutokset, meidän tulisi tutkia sitä, miten olemassa olevia kiinteistöjä voitaisiin hyödyntää esimerkiksi niiden käyttötarkoitusta muuttamalla. Tämä on resurssitehokasta ja perusteltua myös ilmaston kannalta.
Nollatason nettopäästöjen vaatimus ja luonnon tilan heikkenemisen pysäyttäminen ovat synnyttäneet uutta lainsäädäntöä ja uusia velvoitteita kaikille aloille. Rakentamista koskeva ajattelumme on muuttumassa. Yhä useammat asiakkaamme ovat asettaneet itselleen tieteeseen perustuvia kestävyystavoitteita. Tämä tarkoittaa, että tarvitsemme elinkaarianalyysin osaamista ja että meidän on voitava keskustella kaikista näkökohdista, jotka liittyvät siihen, miten saavutamme nollatason nettopäästöt ja kiertotalouden kaikilla tasoilla: strategian tasolla, hallinnossa, suunnittelussa ja toteutuksessa.
Pohjoismaissa teollisuus on laatinut fossiilivapaita tiekarttoja. Ruotsissa rakennusalan osatavoitteena on ilmastovaikutusten puolittaminen vuoteen 2030 mennessä. Vuonna 2022 otettiin käyttöön vaatimus uusien rakennusten ilmastoraportista, mikä tarkoittaa, että hankkeiden ilmastovaikutukset on laskettava ja raportoitava. Kolme muuta Pohjoismaata seuraavat tällä samalla tiellä.
Pohjoismaiden riskit ja vahvuudet vuonna 2023
Pohjoismaat kehittyvät, mutta eivät tarpeeksi nopeasti, ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja siihen sopeutumisessa. Maiden kulutus on maailman suurimpia ja materiaalien kierrätysaste alhainen. Meillä on kuitenkin keinot puuttua näihin ongelmiin. Pohjoismaille on ominaista laaja yhteiskunnallinen luottamus, vähäinen korruptio ja taloudellinen turvallisuus, vaikka tuloerot ovatkin kasvaneet kaikissa Pohjoismaissa. Meillä on aktiivinen ja hyvin koulutettu väestö. Yhteiskuntamme eivät ole hierarkkisia, mikä helpottaa ratkaisujen löytämistä kokonaisvaltaisen näkökulman kannalta. Nämä näkökohdat muodostavat vankan perustan osallistavalle ja ilmastonmuutoksen huomioivalle kaupunkikehitykselle.
Suurin riskimme saattaa kuitenkin olla se, että meillä on hyvä kuva itsestämme ja siksi vääränlainen turvallisuuden tunne. Ruotsissa arvioidaan, että infrastruktuurin vanheneminen, väestönkasvu ja ilmastonmuutos johtavat vesipulaan. Ruotsin sähköntuotanto on tulevina vuosina suurten haasteiden edessä, sillä sähkön kysyntä kasvaa voimakkaasti, sähköntuotantokeinot vanhenevat ja sähköverkko on vanha ja alimitoitettu.
Toinen suuri riski on se, että toimiin ei ryhdytä yksilölle aiheutuvien taloudellisten seurausten vuoksi. Yksi esimerkki voisi olla lisämaksun korottaminen kaikkien sellaisten tarvikkeiden ja toimitusten osalta, jotka eivät ole kestäviä. Tämä pakottaisi ihmiset tekemään kestäviä valintoja kalliin siirtymävaiheen jälkeen. Poliitikot eivät halua alentaa kansalaisten elintasoa, sillä siten he todennäköisesti menettäisivät kansalaisten tuen. Jos lainsäädäntöä ei ole, yksilön on itse sitouduttava ja investoitava kestävään kehitykseen.
Biologista monimuotoisuutta koskevien toimien toteuttamatta jättämisen riskinä on se, että luonnonvaroihin tukeutuvien yritysten kestävyys heikkenee, mikä taas voi johtaa taloudellisiin tappioihin ja elintarvikepulaan. Esimerkiksi Tanskassa vihreän BKT:n arvioidaan olevan 33,6 miljardia euroa.
Tiukka ympäristölainsäädäntö voi pakottaa maan toimimaan alan edelläkävijänä ja edellyttää samalla alhaisia kustannuksia ja laajoja vaikutuksia. Yritysten on mahdollista hyötyä kestävyyden valitsemisesta. Tanska päätti pyrkiä tuulivoimalla tuotettuun energiaan 1970-luvun öljykriisin aikana. Tämä maksoi Tanskan yhteiskunnalle tuolloin paljon monella tasolla, mutta nyt Tanska on yksi teknisesti johtavia maita jatkuvasti kasvavilla maailmanlaajuisilla markkinoilla.
Miten tasapainoinen tulevaisuus turvataan?
Tulevaisuuteen vaikuttaa ja sitä määrittelee se, miten pohjoismaiset yhteiskunnat reagoivat ja sopeutuvat tarvittaviin sitoumuksiin, esimerkiksi nollatason päästöjen saavuttamiseen tai maa-alojen varaamiseen biologisen monimuotoisuuden lisäämistä varten. Uskomme, että keskeinen arvo piilee luonnonvaroissa. Planeetan rajoissa pysyminen on ratkaisevan tärkeää, ja tässä kiertotalous on avainasemassa.
Kiertotalouden avulla voidaan vähentää resurssien tarvetta ilman, että toimintakykymme kärsii, mikä voi olla erityisen tärkeää silloin, kun emme ehdi laajentaa ja rakentaa uudelleen riittävän nopeasti. Meidän on käytettävä älykkäitä järjestelmäratkaisuja ja keskityttävä rakennetussa ympäristössä siihen, mitä meillä jo on. Meidän on turvattava sähkön ja veden kaltaisten resurssien saatavuus, sillä niiden puute johtaa yhteiskunnan levottomuuksiin ja vähentää taloudellista kestävyyttä. Energian osalta tasapainoinen tulevaisuus perustuu uusiutuviin energialähteisiin, tehokkaaseen infrastruktuuriin ja hyvin toimiviin energiamarkkinoihin.
Kaupungit on suunniteltava siten, että ne voivat jatkossakin tarjota työllistymismahdollisuuksia ja samalla laadukkaita asumisolosuhteita niille, jotka niissä asuvat. Näiden paikkojen kestävän kehityksen on tapahduttava suunnitteluprosesseissa, joissa korostetaan ihmisten tarpeita ja näkökulmia, mutta annetaan tilaa myös terveille ekosysteemeille. Meidän täytyy ottaa ihmiset ja paikallisyhteisöt mukaan luontotavoitteisiin sekä vihreän kasvun ja teknologian siirtymiin, jotka edistävät nollatason nettopäästöjen saavuttamista, ja sitouttaa ihmisiä ja yhteisöjä niihin. Näiden prosessien keskiössä olevien ihmisten valmiuksien ja tietämyksen lisääminen edistää tasapainoisempaa ja oikeudenmukaisempaa kehitystä ja varmistaa pitkäaikaisen sitoutumisen tällaiseen kehitykseen. Sosiaalisesti kestävän yhdyskunta- ja kaupunkisuunnittelun tarve on suuri erityisesti Ruotsissa, jossa maan tulos YK:n maailmanlaajuisen tavoitteen 10 (eriarvoisuuden vähentäminen) osalta on negatiivinen.
Kaupunki- ja maaseutualueiden välinen ero vaikuttaa siihen, miten suunnittelua tehdään eri maantieteellisillä alueilla ja eri yhteyksissä, erityisesti infrastruktuurin ja liikenteen kaltaisilla aloilla. Tämä on tärkeää myös eri puolilla maata sijaitsevien paikkojen ja yhteisöjen elin- ja vetovoimaisuuden säilyttämisessä. Pitkän aikavälin suunnittelussa on otettava huomioon väestön ikääntyminen, nuoria on osallistettava ja heille on luotava työpaikkoja, ja työmarkkinoiden epätasapainoon on löydettävä poliittisia ratkaisuja. Tämä tehtävä on kiireellinen erityisesti Suomessa. Nordregio on laatinut kartan Pohjoismaista, josta käy ilmi kaupunki- ja maaseutumaisten alueiden jakauma. Tutustu tietoihin alla olevasta linkistä.
