Rakennussektorin ilmastovastuu – kuka ottaa seuraavan askeleen?
Vuoden 2026 alussa Suomessa on tarkoitus tulla voimaan uusille rakennuksille hiilijalanjäljen raja-arvot. Ympäristöministeriön valmistelema valtioneuvoston asetus on kuitenkin vaarassa jäädä ohjausvaikutukseltaan pieneksi. Tämä tarkoittaa, että rakennusalan toimijoilla on entistä suurempi vastuu edistää yhdessä kestävää rakentamista.
map marker
Suomi
|
perjantai 21. maaliskuuta 2025
Ilmaston lämpötila on ollut pitkään nousussa, mikä johtuu ihmistoiminnan aiheuttamasta kasvihuonekaasujen vapautumisesta ilmakehään. Lämpötilojen nousu aiheuttaa ääri-ilmiöiden lisääntymistä, kuten kuivuutta, myrskyjä ja tulvia. Rakennusten osalta tämä näkyy esimerkiksi riskinä ylikuumenemiseen, tulipaloihin ja kosteusvaurioihin.
Suomen tavoitteena on olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä, jolloin päästöjen ja hiilinielujen tulee olla tasapainossa. Rakentaminen ja rakennukset aiheuttavat yli 30 % maapallon hiilidioksidipäästöistä ja käyttävät puolet sen raaka-aineista.
Suomessa on pitkään keskitytty rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen ja käytönaikaisten päästöjen pienentämiseen. Kun uudisrakentamisessa on siirrytty lähes nollaenergiarakentamiseen, on havahduttu rakennusmateriaalien valmistuksen aiheuttamaan valtavaan hiilipiikkiin. Rakennusmateriaalit aiheuttavat jatkossa suurimman osan rakennuksen elinkaarenaikaisesta hiilijalanjäljestä.
Rakennusten hiilijalanjäljen raja-arvo suurennuslasin alla
Suomessa on tarkoitus ottaa käyttöön uusille rakennuksille hiilijalanjäljen raja-arvot käyttötarkoitusluokittain vuoden 2026 alusta lähtien. Hiilijalanjälki todennetaan rakennuksen käyttöönottovaiheessa luovutettavassa ilmastoselvityksessä. Ympäristöministeriön luonnoksessa valtioneuvoston asetukseksi raja-arvot on asetettu ensimmäisen kahden vuoden ajaksi niin kevyelle tasolle, että lähes kaikki rakennukset alittavat ne ilman lisätoimenpiteitä. Vuonna 2028 raja-arvoja on tarkoitus kiristää maltillisesti. Samalla energiankulutuksen päästöt kuitenkin pienenevät vuosittain, mikä pienentää myös rakennusten elinkaarenaikaista hiilijalanjälkeä ilman lisätoimenpiteitä.
Ympäristöministeriön luonnoksen perustelumuistiossa todetaan, että Pariisin ilmastosopimukseen pääseminen edellyttäisi uusien rakennusten toteuttamista hiilineutraalina vuoden 2030 jälkeen. Riittääkö raja-arvojen taso siihen, että uudisrakennusten hiilineutraalius saavutetaan vuonna 2030?
Rakennusten elinkaariarviointia on tehty Suomessa pitkään. Rakennusten elinkaaren vähähiilisyyden arvioinnin säädösohjauksen valmistelu on aloitettu vuonna 2016 ja ensimmäinen versio Rakennusten vähähiilisyyden arviointimenetelmästä julkaistiin vuonna 2019. Alan toimijoilla on ollut pitkään tiedossa raja-arvojen tuleminen, aikaa valmistautua laskennan käyttöönottoon ja opetella keinoja päästöjen vähentämiseen.
Ympäristöministeriö ei näytä raja-arvoluonnoksen perusteella ottavan kunnianhimoista askelta päästöjen vähentämiseksi, vaan sääntely tehdään kevyeksi ja mahdollisimman helpoksi toteuttaa. Tavoitteena vaikuttaa olevan, että rakentaminen voisi jatkua ennallaan ilmastoselvitysvelvoitteesta huolimatta. Päästöjen vähentämisessä nojataan edelleen vahvasti energiasektorin vähähiilistymiseen ja rakennusrungon osalta toimenpiteet jäävät vähäisiksi.
Rakennusalan ilmastovastuu kannetaan yhdessä
Mikään ei kuitenkaan estä rakennushankkeeseen ryhtyviä tekemästä lainsäädäntöä kunnianhimoisempia toimia ja rakentamaan vähäpäästöisempiä rakennuksia. Jokainen ilmastoystävällinen teko vähentää ilmastoriskien todennäköisyyttä ja vie meitä kohti turvallisempaa maapalloa. Jos jokainen rakennushankkeeseen ryhtyvä tekee yhden vähähiilisemmän valinnan, syntyy yksittäisistä valinnoista tie kohti hiilineutraalia Suomea.
Kun hiilijalanjäljen huomioiminen otetaan yhdeksi rakentamisprosessin ohjattavaksi tekijäksi jo ennen suunnittelun alkua, voidaan rakennus toteuttaa todennäköisesti vähäpäästöisempänä ilman suuria lisäkustannuksia. Kiinteistöjen käyttäjät arvostavat aikaisempaa enemmän vastuullisesti rakennettuja kiinteistöjä ja investointi voi maksaa itsensä takaisin vuokratuottojen muodossa. Myös EU-taksonomian tavoitteena on ohjata rahoitusta kohti kestävämpää rakentamista ja ympäristöystävällinen rakentaminen on edellytys edullisemman rahoituksen saamiselle. Kestävä rakentaminen on investointi tulevaisuuteen.
“Päästöihin on helppo vaikuttaa seuraamalla hiilijalanjäljen tasoa suunnittelun ohessa.”
Vertailevat hiilijalanjälkilaskelmat tulisi tehdä ensimmäisen kerran siinä vaiheessa, kun rakennuksen suuria linjoja kuten muotoa, korkeutta ja päämateriaaleja mietitään. Laskelmat toimivat tukena päätöksenteolle ja auttavat luomaan tavoitteita rakennuksen eri osien hiilijalanjäljelle. Pitkällä tähtäimellä myös suunnittelijoilta odotetaan innovatiivisuutta vähähiilisten ratkaisujen luomisessa raja-arvojen kiristyessä ja hiilijalanjäljen seuraaminen ja ohjaus tulee ottaa rakentamisprojektiin alusta alkaen mukaan, jotta raja-arvo rakennuksen käyttöönottovaiheessa varmasti alittuu.