Net Zero eli suomeksi nettonollan käsite tuotiin laajan yleisön tietoisuuteen Pariisin sopimuksessa, joka neuvoteltiin Yhdistyneiden kansakuntien vuoden 2015 ilmastonmuutoskonferenssissa (COP21). Sopimuksella pyrittiin rajoittamaan kasvihuonekaasupäästöjen vaikutusta, ja siitä on muodostunut keskeinen kehys maailmalaajuisille ilmastotoimille.
Päästöjen ja poistumien tasapainottamisen periaatteet ovat kuitenkin olleet osa ilmastotieteellistä keskustelua jo ennen COP21-konferenssia. Suurelle yleisölle tutumpi käsite, hiilineutraalius, juontaa juurensa fysikaalisesta ilmastotieteestä ja sitä on viety käytäntöön sosiaalisten, poliittisten ja taloudellisten järjestelmien kautta.
Molemmat käsitteet kuvaavat laajempaa pyrkimystä vähentää ihmisen toiminnan ympäristövaikutuksia ja edistää kestävää kehitystä. Termien erojen ymmärtäminen on kuitenkin keskeistä, kun arvioidaan kestävän kehityksen hankkeita ja tavoitteita, sillä ne voivat merkittävästi vaikuttaa niin poliittisiin päätöksiin kuin yritysten strategisiin valintoihin.
Termit tutuiksi
Hiilineutraalius viittaa tilanteeseen, jossa toiminnasta syntyvät hiilidioksidipäästöt kompensoidaan täysin, jolloin nettovaikutus ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen on nolla. Tämä voidaan saavuttaa vähentämällä päästöjä mahdollisimman paljon ja kompensoimalla jäljelle jäävät päästöt esimerkiksi istuttamalla puita tai tukemalla projekteja, jotka sitovat hiilidioksidia ilmakehästä. Hiilineutraalius keskittyy siis hiilidioksidipäästöihin, mutta ei välttämättä ota huomioon muita kasvihuonekaasuja tai laajemmin energiankulutusta.
Nettonolla puolestaan viittaa tilanteeseen, jossa jonkin toiminnan, kuten rakennuksen tai alueen, energiankulutus ja energiantuotanto ovat tasapainossa. Tämä tarkoittaa, että koko vuoden aikana tuotetun uusiutuvan energian määrä vastaa kulutettua energiaa, jolloin toiminta ei aiheuta nettoenergiapäästöjä. Nettonolla keskittyy siis erityisesti energian tuotannon ja kulutuksen tasapainottamiseen.
Onnistunut nettonollaaminen
Tieteessä on tunnistettu seitsemän keskeistä ominaisuutta, jotka ovat tärkeitä matkalla kohti nettonollaa. Tavoitteiden saavuttamiseksi päästöjä on vähennettävä nopeasti ja ennakoivasti, ja lisäksi on otettava huomioon kaikki päästölähteet, myös ne, joissa vähentäminen on tällä hetkellä haastavaa.
Tavoitteissa korostetaan myös sosiaalisen ja ympäristöllisen vastuun merkitystä. Tämä tarkoittaa, että hiilidioksidin poistoon liittyviä keinoja on käytettävä harkiten, ja niiden vaikutukset on arvioitava tarkasti. Päästökompensaatioiden käyttöä on lisäksi säänneltävä tehokkaasti.
Nettonollatavoite suositellaan sovitettavaksi yhteen laajempien kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa. Tämä edellyttää oikeudenmukaista siirtymistä hiilineutraalisuuteen, sosioekologista kestävyyttä ja toisaalta laajojen taloudellisten mahdollisuuksien tavoittelua.
Vaikuttavuuskuilun ylittäminen
Tutkimukset osoittavat, että valtioiden lisäksi kunnat ja alueet ovat ryhtyneet laajamittaisiin toimiin päästöjen vähentämiseksi. Usein on kuitenkin epäsuhtaa niiden strategioiden välillä, joihin poliittiset päättäjät ja kehittäjät keskittyvät, verrattuna strategioihin, joilla olisi suurimmat vaikutukset.
Tutkimuksissa on havaittu, että maankäyttöön, kiertotalouteen ja jätehuoltoon liittyvät strategiat ovat tehokkaimpia ja luotettavimpia, kun tavoitellaan rakentamisen päästöjen vähentämistä. Hiilineutraaliuden kokonaisohjauksessa tehokkaimmiksi keinoiksi ovat osoittautuneet hyvin suunnitellut politiikkakokonaisuudet, joihin sisältyvät vero- ja hintakannustimet.
Siirtymät sujuvat nopeammin, kun oppiminen jaetaan. Innovaatiot ovat välttämättömiä maailmanlaajuisen nettotavoitteen saavuttamiseksi.
