Ristiriitojen hallitsemassa maailmassa on huomionarvoista, että YK:n biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen (CBD) osapuolet hyväksyivät yhteisen biodiversiteettikehyksen joulukuussa 2022. Yleissopimuksella on Euroopan Unionin lisäksi 196 osapuolta, ja se on aidosti maailmanlaajuinen. Yhdessä Pariisin ilmastosopimuksen kanssa biodiversiteettikehys viitoittaa tietä kohti ilmastoneutraalia, luontopositiivista ja selviytymiskykyistä maailmaa vuoteen 2050 mennessä. Eräs keskeinen tavoite on luonnon monimuotoisuuden vaalimisen valtavirtaistaminen yhteiskunnan kaikille sektoreille.
Luontopääoma pitää tehdä näkyväksi
Maapallon luonnonvaroihin kuuluvat kallioperä, maaperä, ilma, vesi ja kaikki elävät olennot. Tästä luontopääomasta ihmiset saavat monenlaisia palveluja, joita kutsutaan ekosysteemipalveluiksi ja jotka mahdollistavat ihmisen elämän. Esimerkiksi kaupungin luontopääoma ovat sen alueen ekosysteemit, luonnon monimuotoisuus ja näihin perustuvat ekosysteemipalvelut. Kaupunkiseuduilla tiiveydelle on olemassa reunaehdot, sillä ilmastonmuutokseen sopeutumisen tilavaraukset ja infrastruktuuri on turvattava kalliiksi käyvien vahinkojen kustannusten välttämiseksi ja hyvän elinympäristön säilyttämiseksi. Maa- ja metsätalouden alueilla luonto on myös köyhtynyt ja uutena tekijänä vieraslajit voivat aiheuttaa nopeasti laajoja alueellisia vahinkoja.
Merkittävää on, että luontopääoman arvo on monilta osiltaan ”näkymätön”, koska markkinat eivät ole huomioineet sitä eikä haittaa ole hinnoiteltu. Tämän seurauksena luontopääoman todellinen osuus yhteiskuntia kannattelevasta taloudesta on epäselvä, samoin kuin sen menetys. Tämä on eräs keskeinen globaalin ympäristökriisin juurisyy ja ekosysteemitilinpidon saamiseksi osaki kansantalouden tilinpitoa tehdään työtä parhaillaan EU:ssa ja Suomessa.
Luontokato pitää huomioida kaupunkisuunnittelussa
Alueiden kehittämisessä tulee pyrkiä säilyttämään ekosysteemien eheys ja siten niiden tuotantokyky, sekä käyttää kaikki mahdollisuudet luonnon monimuotoisuuden lisäämiseen. Tavoite pysäyttää luontokato muuttaa kaupunkisuunnittelua. EU:n tuoreessa ehdotuksessa ennallistamisasetukseksi kaupunkien taajaan asuttujen osien viheralueet eivät saa vähetä, jos niitä on vähemmän kuin 45 % pinta-alasta ja puiden latvusten peittävyys samoilla alueilla ei saisi vähentyä, jos se on alle 10 %. EU:ssa luontoa tulisi asetuksen mukaan ennallistaa siten, että toimet kattavat 20 % maa- ja vesialueista. Kiistelty ennallistamisasetus auttaa kuitenkin käytännössä toimeenpanemaan luontosopimuksen biodiversiteettikehyksen tavoitetta ja monia Suomessa jo voimassa olleita osatavoitteita. Suomen 1.6.2023 voimaan tulleessa uudessa luonnonsuojelulaissa on ensimmäistä kertaa mukana vapaaehtoinen ekologinen kompensaatio, joka osaltaan antaa joustavuutta toimeenpanoon.
Ekologinen jalanjälki mittaa sitä, miten ihminen käyttää biosfäärin uusiutumiskapasiteettia. Siinä lasketaan maa- ja vesialueen koko, joka tarvitaan ihmisen tai ihmisryhmän kuluttaman ravinnon, materiaalien ja energian tuottamiseen ja jätteiden käsittelyyn. WWF:n mukaan ihmiskunnan ekologinen jalanjälki ylittää maapallon kestokyvyn jo 25 prosentilla. Suomessa ympäristöhallinto on varautunut ajoissa YK:n biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen toimeenpanoon. Meillä on paljon kumuloitunutta osaamista ennallistamisesta. Tämä osaaminen tulisi koota ja skaalata käyttöön vielä vaikuttavammin. Ennallistamisen voisi myös tuotteistaa yhteisövastuutaan toimeenpaneville yrityksille.
Alueiden näkökulmasta on kyse paitsi identiteetistä ja kulttuuriperinnöstä, myös taloutta ja hyvinvointia kannattelevasta luontovarallisuudesta, joka tulee sisällyttää strategisen suunnittelun piiriin aluerakenteen ohella.
Lisää tietoa:
Terhi Tikkanen-Lindström, johtava asiantuntija, 046 8783130,
[email protected]
Alueiden tutkimuksesta
Alueiden tutkimus on suunnittelu- ja konsultointiyritys WSP:n vuosittainen katsaus alueiden elinvoimaan ja tulevaisuusvalmiuteen. Tutkimusta on tehty Ruotsissa vuodesta 2014, Suomessa aloitettiin 2021 ja Norjassa 2022. Raportin vahvuutena on laaja indikaattorien määrä, samankaltaisten kuntien ryhmittely ja aluejako sekä tavoitteena reilu vertailu suhteuttavilla indikaattoreilla ja pitkän aikavälin (7–13 v) tarkastelulla. Tutkimus tarjoaa tietokantoineen perustan alueiden kehityksen ennustamiseen.
