Pohjoismaita kuvataan usein datakeskusten unelmakohteena: viileä ilmasto, vakaa infrastruktuuri, fossiilivapaa sähkö, hyvä maankäytön saatavuus ja vahvat kuituyhteydet houkuttelevat investointeja alueelle.
Datakeskusten tarve kasvaa nopeasti, kun toimijat pyrkivät perustamaan tekoälykeskittymiä ja korkean suorituskyvyn laskentaympäristöjä. Mutta idean ja valmiin laitoksen välillä on todellisuus, joka haastaa monien hankkeiden suunnitelmat.
Annelie Hansson tunnistaa toistuvan kaavan hankkeissa, jotka etenevät suunnittelusta rakentamiseen.
1. Ilman sähköä ei synny datakeskusta
Kestävyys, suunnittelu ja tehokkuus ovat datakeskushankkeiden perusedellytyksiä, mutta ilman riittävää sähkökapasiteettia hanke ei etene. Ensimmäinen keskeinen kysymys on, mistä sähköteho saadaan, milloin se on käytettävissä ja mitä datakeskuksen liittäminen verkkoon edellyttää.
– Datakeskukset voidaan rakentaa nopeasti, usein 12–24 kuukaudessa. Sähköjärjestelmää ei kuitenkaan. Monissa tapauksissa odotusajat ovat viidestä kymmeneen vuoteen ennen kuin tarvittava sähköteho on käytettävissä. Siinä ajassa sekä teknologia että liiketoimintalogiikka ehtivät muuttua, eikä silloin ole merkitystä sillä, kuinka hyvin hanke on suunniteltu tai kuinka kestävä se on paperilla. Jos kohteeseen ei saada sähköä, sinne ei synny datakeskusta, Hansson sanoo.
2. Sijainti, jonka infrastruktuuri tukee toteutusta
Onnistuneet hankkeet sijoittuvat usein nykyisille tai entisille teollisuusalueille tai niiden läheisyyteen. Näillä alueilla infrastruktuuri, maankäyttö ja paikallinen hyväksyntä suuriin laitoksiin on jo olemassa, ja liityntämahdollisuudet sähköverkkoon ovat usein paremmat.
3. Huoltovarmuus luontevaksi osaksi suunnittelua
Datakeskukset ovat osa yhteiskunnan kriittistä infrastruktuuria. Kun huoltovarmuus huomioidaan varhaisessa vaiheessa – sijainnissa, turvallisuudessa ja operoinnissa – on hankkeet helpompi priorisoida ja saada ne etenemään ideasta toteutukseen. Datan tallentaminen ja käsittely maan sisällä vahvistaa resilienssiä ja omavaraisuutta sekä tekee investoinneista merkityksellisiä niin elinkeinoelämälle kuin julkiselle sektorille.
4. Ota “hyvän naapurin” rooli vakavasti
Hyvä naapuruus ei tarkoita, että kaikkien tulee pitää hankkeesta. Kyse on avoimuudesta, vuoropuhelusta ja siitä, että osoitetaan, mitä alue saa vastineeksi esimerkiksi hukkalämmön talteenotolla, yhteistyöllä kaukolämpöverkkoyhtiöiden kanssa, paikallisilla työpaikoilla rakentamisen ja käytön aikana tai muilla täydentävillä toiminnoilla.
– Tärkeintä on, että hanke tuo jotain paikalliselle yhteisölle. Sen on tuotettava lisäarvoa ja tarjottava selkeää hyötyä alueelle, Hansson sanoo.
5. Tee yhteistyötä kumppanuuksina, älä siiloissa
Energiayhtiöiden, kuntien, sijoittajien ja asiantuntijoiden on muodostettava varhaisessa vaiheessa yhteinen, realistinen näkemys siitä, mikä on mahdollista.
