Kun merenpohjassa kulkeva kaapeli katkeaa tai yksittäinen datakeskus lakkaa häiriön vuoksi toimimasta, yksi asia käy selväksi: digitaalinen infrastruktuuri on yhteiskuntamme perusta. Datavirrat, jotka mahdollistavat kaiken pankkisiirroista ja potilastietokannoista viranomaispalveluihin ja teollisuuden ohjausjärjestelmiin, ovat riippuvaisia globaalista digitaalisesta arkkitehtuurista, joka on yllättävän keskittynyt.
”On arvioitu, että noin 20–25 prosenttia maailman tietoliikenteestä kulkee Virginiassa sijaitsevan Data Center Alley -datakeskuskampuksen kautta. Sieltä liikenne ohjautuu Eurooppaan merikaapeleita pitkin”, toteaa Norjan WSP:n Mission Critical -liiketoiminnan projektijohtaja Matthew Beck, joka on työskennellyt aiemmin muun muassa suurten tekoälyyn keskittyvien hyperscale-datakeskusten parissa.
Datakeskukset keskeinen tekijä kokonaisturvallisuudessa
Datakeskusten keskittyminen muodostaa Beckin mukaan selkeän systeemisen riskin. Jos jokin häiriö katkaisisi liikenteen Euroopan suuntaan, sillä olisi merkittäviä vaikutuksia koko yhteiskuntaan.
”Kansallinen resilienssi ei riipu pelkästään siitä, missä data sijaitsee, vaan myös siitä, kuka hallitsee kapasiteettia, järjestelmiä ja kriittisiä päätöksiä. Siksi datakeskukset muodostavat keskeisen tekijän kokonaisturvallisuudessa.”
Eurooppa on reagoinut tilanteeseen käynnistämällä mittavat investoinnit. Näihin kuuluvat panostukset tekoälyyn, datakeskuksiin sekä merikaapeleihin, joissa edellytetään eurooppalaista määräysvaltaa. Samalla EU kehittää sääntelyä, joka vahvistaa resilienssiä määrittelemällä, missä dataa säilytetään ja miten sitä käsitellään.
Miksi kompassi osoittaa pohjoiseen?
Pohjoismaat, erityisesti Suomi, mutta myös Ruotsi ja Norja, ovat nousseet datakeskusinvestointien keskiöön rakenteellisten vahvuuksiensa ansiosta.
”Kyse on energiasta, ilmastosta, luotettavasta hallinnosta, osaavasta työvoimasta ja infrastruktuurista. Nämä tekijät toistuvat investointilaskelmissa kerta toisensa jälkeen, ja ne kaikki toteutuvat Pohjoismaissa, toteaa Beck.
- Vähäpäästöinen sähkö ja riittävä kapasiteetti.Norjassa ja Islannissa sähköntuotanto on lähes täysin uusiutuvaa. Ruotsissa ja Suomessa on vahva yhdistelmä vesivoimaa, ydinvoimaa ja tuulivoimaa.
- Viileä ilmasto ja tehokas jäähdytys. Pohjoismainen ilmasto mahdollistaa niin sanotun vapaajäähdytyksen suuren osan vuodesta, mikä vähentää sekä energiankulutusta että veden käyttöä.
- Vakaat instituutiot ja ennakoitavuus. Poliittinen vakaus, korkea luottamus instituutioihin, läpinäkyvät lupaprosessit ja vahva oikeusvaltio pienentävät pitkän aikavälin riskejä ja helpottavat investointien suunnittelua.
- Hyvät yhteydet ulkomaailmaan. Halukkuus investoida merikaapeliverkkoihin Eurooppaan, Isoon-Britanniaan ja Pohjois-Amerikkaan on erittäin suuri ja suunnitelmia on myös yhteyksien laajentamiseksi Aasiaan.
- Osaaminen ja ekosysteemi. Alueella on korkeasti koulutettua työvoimaa ja insinööriosaamista. Tämän avulla voidaan paitsi rakentaa datakeskuksia myös hallita verkkojen integraatiota, automaatiota ja operatiivista luotettavuutta.
Sosiaalinen toimilupa
Kuudes, usein aliarvioitu tekijä on Beckin mukaan niin sanottu sosiaalinen toimilupa. Käytännössä termi tarkoittaa sitä, että datakeskusten toiminta kytkeytyy yhteiskunnalliseen arvoon, energiajärjestelmiin ja poliittisiin tavoitteisiin. Tämä näkyy esimerkiksi Tukholmassa, Helsingissä ja Oslossa, joissa datakeskusten hukkalämmön hyödyntäminen kaukolämpöjärjestelmissä on yleistymässä.
”Kun datakeskuksista tulee olennainen osa kaupallista ekosysteemiä ja energiainfrastruktuuria, niiden tuottama yhteiskunnallinen hyöty ymmärretään paremmin,” Beck toteaa.
Kun kehitys aiheuttaa paikallista kitkaa
Myös Pohjoismaissa datakeskusten rakentamiseen liittyy jännitteitä, kun paikalliset yhteisöt kokevat, että hankkeet ottavat enemmän kuin antavat. Huolta herättävät esimerkiksi suuri sähkönkulutus, veden käyttö, maankäyttö, melu ja liikenne, sekä se, että datakeskukset luovat vähemmän työpaikkoja kuin perinteiset teollisuushankkeet.
Beckin mukaan ristiriidat nousevat esiin erityisesti silloin, kun datakeskukset kilpailevat samoista rajallisista resursseista muiden kriittisten investointien kanssa. Esimerkiksi akkutehtaat, vedyn tuotanto, teollisuuden sähköistyminen ja datakeskukset kilpailevat kaikki sähköverkon kapasiteetista.
”Yhtälössä korostuvat sähkön saatavuus, lupa-asiat ja datakeskusten yhteiskunnallinen hyöty.”
Pohjoismaat Euroopan digitaalisena selkärankana
"2–5 vuoden kuluessa Pohjoismaiden rooli Euroopan digitaalisena selkärankana vahvistuu niin keskeiseksi, että Eurooppa ei toimi ilman sitä", Beck arvioi. Pohjoismaat ovat hänen mukaansa jo nyt ydinalusta tietyille Euroopan digitaalisen infrastruktuurin tasoille, erityisesti tekoälyn hyperscale-laajentumisen ja vähäpäästöisen laskennan osalta.
Jotta kehitys toteutuu, Beck korostaa kolmea samanaikaisesti etenevää kehityskulkua: investointeja sähköverkkoon ja liityntöihin, merikaapelien rakentamisen ja suojaamisen jatkamista sekä politiikkaa, joka yhdistää datakeskusinvestoinnit yhteiskunnalliseen hyötyyn.
”Keskeistä on, että datakeskukset tunnistetaan kriittiseksi infrastruktuuriksi ja niille asetetaan selkeät vaatimukset resilienssistä. Samalla on kyettävä perustelemaan, miksi kapasiteettia tarvitaan ja miten hyödyt kohdistuvat sekä paikallisesti että alueellisesti.”
