Siltarummuista Norjan satamiin – miksi Suomen kannattaisi investoida Ruotsin ja Norjan liikenneinfraan

Geopoliittisen jännitteiden jatkuessa joudumme katsomaan myös alueiden asemaa uusista kulmista. Enää ei riitä, että alueiden väliset yhteydet toimivat, vaan huoltovarmuutta turvatessamme meidän pitää varmistaa, että yritysten logistiset käytävät jatkuvat maan rajojen yli Atlantille ja Jäämerelle asti.

Suomi | maanantai 17. marraskuuta 2025

Alueiden kehitykseen vaikuttavat monet tekijät eri painotuksilla. Tietyillä alueilla niitä ovat kansainväliset yhteydet ja vuorovaikutus naapurimaiden kanssa. Tästä hyvä esimerkki on Suomen itärajan tuntumassa olevien alueiden tilanne. Yhteyksien loppuminen on tuonut suuria haasteita raja-alueiden elinvoimaisuuteen ja kehitykseen.

Samaan aikaan väestö vähenee ja ikääntyy, ja nuoret muuttavat opintojen ja työn perässä suurempiin kaupunkeihin, kertoo Alueiden tutkimuksen data. Katseet ja toiminta kehityksen parantamiseksi on suunnattava itärajalta toiseen suuntaan.

Selvitystyötä Pohjolan liikenneinfran kehittämiseksi

WSP Finland on ollut mukana useassa pohjoismaisessa selvityksessä, joissa on käsitelty logistiikkaa, liikennettä ja liikkumisen edellytyksiä pohjoisen Euroopan (Suomi, Ruotsi ja Norja) alueella. Helsingin sanomat pohti artikkelissaan "Entä jos Itämeri sulkeutuu" (21.9.2025) vaikutuksia, jos Itämeren meriliikenne lakkaisi Venäjän toiminnan takia.

Samanlaisia skenaarioita on pyörinyt myös WSP:n piirustuspöydillä. Yritys on päässyt selvittämään Merenkurkun kiinteän yhteyden toteutettavuutta sekä Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosien huoltovarmuutta (New North Security of Supply). Selvityksissä pureuduttiin muun muassa logistiikan reitteihin Läntisen Barentsin alueella. Selvitimme, minkälaisiin hankkeisiin on syytä varautua liikenteen turvaamiseksi. Kaikki toimenpiteet eivät edellytä infrainvestointeja, vaan strategista yhteisymmärrystä ja operatiivisen toiminnan saamista kulkemaan samaa tahtia kaikissa maissa.
Liikennestrategiat on laadittu joka maassa erikseen, mutta uusi turvallisuus- ja kauppapoliittinen tilanne on havahduttanut siihen, että huoltovarmuuden turvaamiseksi tarvitaan yhteistyötä. Operatiivinen toiminta edellyttää yhteisymmärrystä ja halua toimia yhteisen pohjoismaisen edun nimissä. Näitä toimia tehdään jo, ja kaikilla osapuolilla on ymmärrys aiheen tärkeydestä sekä tahtoa parantaa nykytilaa.

Käytävät varmistavat huoltovarmuuden

Pohjoisen Euroopan huoltovarmuusselvityksessä tunnistettiin käytävät, jotka muodostavat rungon kansainväliselle logistiikalle ja huoltovarmuudelle. Toistaiseksi niissä on logistiikan vilkastumista jarruttavia pullonkauloja.

Yritykset käyttävät niille logistisesti parhaiten soveltuvia reittejä. Valinnan ratkaisee yleensä kolme päätekijää: kuljetuskustannukset, toimitusaika ja -varmuus sekä kuljetettavan tavaran ominaisuudet. Nykyisin tarjolla olevat logistiset ketjut ovat kehittyneet vuosien pitkän kehityksen tuloksena, ja niiden muuttaminen edellyttää rohkeutta sekä uusien toimivien yhteyksien rakentamista.

Suomessa kehitys on johtanut pohjois-eteläsuuntaisten reittien rakentamiseen. Itä-länsisuuntaista liikenneinfraa on varsin vähän – erityisesti Skandinavian (Norja, Ruotsi) suuntaan. Jos Suomesta olisi hyvin toimivia yhteyksiä Ruotsin kautta Norjaan, niin logistiset ketjutukset voisivat näyttää erilaisilta. Tämä edellyttäisi sitä, että myös Norjan ja Ruotsin infrastruktuuri satamineen tukisi saumattomasti Suomen yhteyksiä. Tämän skenaarion toteutuessa kiertoreitti Tanskan salmien kautta poistuisi.

Luotettavat ja riittävän nopeat reitit Atlantille ovat houkuttelevia kansainväliselle logistiikalle.

Vieressä esitetty logistinen reittiverkosto käsittää tiet, rautatiet ja satamat. Poikittaisyhteys Corridor E10 on nykyisin erittäin kovassa käytössä. Sen kehittäminen edellyttää suuria investointeja, sillä reitti kulkee arktisella alueella läpi vuoristojen. Suomen ja Ruotsin välissä pullonkaulana on ero raideleveydessä, ja tähän mietitään parhaillaan ratkaisua Rail Nordica
-projektissa.

Corridor E12 tarjoaa yhteyttä Mo i Ranasta Uumajan kautta Vaasaan ja sieltä muualle Suomeen. Reitissä on pari isoa hidastetta: Norjan ja Ruotsin väliltä puuttuu junarata ja Ruotsin ja Suomen välillä on laivayhteys. Ruotsissa pohjois-eteläsuuntaisen rataverkon käyttöaste on korkea, ja siksi laivayhteyttä Uumajasta Vaasaan olisi tärkeä kehittää.

WSP tutki Merenkurkun kiinteän yhteyden toteuttamista ja totesi sen ympäristövaikutuksiltaan ja kustannuksiltaan erittäin suureksi. Satamien ja alusten kapasiteettien lisääminen nopeuttaisi yhteyttä huomattavasti pienemmin kustannuksin eikä aiheuttaisi yhtä suuria ympäristövaikutuksia kuin kiinteä yhteys. Corridor E12 -reitillä ratayhteyden rakentaminen Norjasta Ruotsiin olisi myös erittäin kallis ja ympäristöllisesti haastava projekti.

Kuva: Vaasa-Uumaja välin kiinteän yhteyden tutkitut vaihtoehtoiset linjaukset

Norjan ja Ruotsin satamista kulkee Corridor E4/E8 Suomeen Tornion kautta. Se on liikenteellisesti hyvin tärkeä ja erittäin kuormitettu yhteysväli, jonka maanteitä ja raiteita parannetaan parhaillaan merkittävästi. Rautatieliikenteen pullonkaula, raidevälien ero, konkretisoituu nykyisin Haaparannassa. Vaihtoterminaali on myös kapasiteetiltaan kovin rajallinen.

Varareittien puute on riski

Logististen reittien resilienssiä kasvattaa varareittien käyttö häiriötilanteissa. Pohjoisessa Euroopassa varareittejä on sangen vähän erityisesti raideliikenteessä. Junia käytetään silloin, kun kuljetettavaa tavaraa on paljon ja se on helposti siirrettävissä jatkokuljetuksiin. Tähän on työkalut terminaaleissa, joissa tavarat siirretään kuljetusmuodosta toiseen (juna-rekka-satama-laiva).

Satamat ovat syntyneet historian saatossa, ja niiden toimintakyky on kehittynyt takamaan yhteyksien kehittymisen kautta. Norjan satamien takamaa on harvaan asuttua, vuoristoista seutua, jonne liikenneverkkoa on rakennettu hyvin hitaasti. Sille on ollut vähän kysyntää. Pohjoismaat kuuluvat nyt kaikki NATOon, mikä on herättänyt Pohjoismaat ajattelemaan enemmän liikenneyhteyksiä itä-länsisuunnassa.

Nykyiset liikennekäytävät perustuvat yleiseurooppalaiseen TEN-T verkostoon, jossa liikennekäytävillä ovat korkeat vaatimukset liikenteen toimivuuden ylläpitämiseksi. Verkosto on pohjoisessa kuitenkin harva ja varareittejä on vähän, joten täydennystarpeita on tunnistettu. Täydennykset luovat mahdollisuuksia lisätä logistiikkaa ja tukea elinkeinoelämää.

Valtioiden on keskenään priorisoitava liikenneverkon kehittämisjärjestys niin, että elinkeinoelämän tarpeet ja alueiden investoinnit otetaan huomioon. Liikenneinfrastruktuuri on kallista, joten sille on löydettävä riittävä määrä käyttäjiä, jotta sitä kannattaa rakentaa. Yritykset ja investoinnit saavat käyttäjämäärät kasvamaan.

Satamat ja rautatiet erityistarkasteluun

Logistisesti elintärkeään käytävään kuuluu teiden lisäksi satamat ja rautatiet. Pohjoisten satamien on monipuolistettava ja lisättävä kapasiteettiaan, jotta niistä tulee logistisesti houkuttelevia. Satamien takamaiden liikenneyhteyksiä on myös kehitettävä.

Tästä hyvänä esimerkkinä on Rail Nordica -hanke, jossa tutkitaan eurooppalaisen raideleveyden toteutuskelpoisuutta ja raideverkkojen yhteensovittamista Suomessa. Kartalle on piirretty uusia yhteyksiä, ja niiden haasteita ja mahdollisuuksia on selvitetty. Tähän liittyy oleellisesti myös alueiden kehittyminen. Uusien ja parannettavien yhteyksien kautta luodaan mahdollisuuksia investoinneille ja logistiikan uudelleen suuntaukselle.

Lapin liikennestrategiassa on otettu kantaa kansainvälisen rataverkon kehittämiseksi. Siinä on esitetty ratayhteyttä Kiirunasta Kolariin ja eteenpäin aina Sodankylään asti. Tällaisella rohkealla visioinnilla aukaistaan keskustelua ja ajattelua. Enää ei pysähdytä valtakunnan rajalle, vaan mietitään kansainvälisiä yhteyksiä, joiden avulla alueiden kehittämiselle aukeaa uusia ulottuvuuksia.

Kuva: Lapin liikennestrategia (Lapin liitto)

Pohjoismaiden on välttämätöntä parantaa yhteyksiä Atlantille, jotta häiriötilanteisiin voidaan varautua nykyistä paremmin. Luotettavasti toimivat kansainväliset liikenneverkot ovat yhteinen intressi. Pullonkauloja poistamalla lisätään kuljetusten luotettavuutta.

Pohjois-Euroopan alueille on suunniteltu paljon logistiikkaa vaativia investointeja. Enää ei riitä, että alueiden väliset yhteydet toimivat, vaan pitää miettiä myös alueilla toimivien yritysten logistisia tarpeita. Monen yrityksen liiketoiminta on kansainvälistä. Yhteispohjoismainen yhteistyö on maillemme tuttu asia, mutta nyt se otetaan entistä vakavammin ja realistisemmin myös liikenneverkkojen kehittämisessä.