Joukkoliikenteen matkustajamäärät ovat kasvaneet monilla kaupunkiseuduilla. Jos vuorovälit ovat jo tiheitä, kapasiteettia voidaan kasvattaa tehokkaammin siirtymällä suurempaan kalustoon kuin lisäämällä vuoroja. Suomessa on pitkään liikennöity kaksiakselisilla busseilla ja vilkkailla linjoilla telibusseilla. Sähköbusseja on saatavissa kuitenkin useammilta kalustotoimittajilta kaksiakselisina ja nivelbusseina. Nivelbussiliikennettä puoltavat siten sekä suurempi kapasiteetti että sähköisen nivelbussikaluston hyvä saatavuus markkinoilla.
Nivelbussiliikenteen merkittävyyttä kuvaa se, että HSL-alueen busseista noin 6 % on nivelbusseja, mutta nousuista noin 13 % tehdään nivelbussilinjoilla. HSL-alueella on nykyisin yli 70 nivelbussia. Fölin liikenteessä on neljä nivelbussia, mutta mahdollisesti nivelbusseja on tulevaisuudessa Turun seudun joukkoliikenteessä merkittävästi enemmän. Tampereella vuonna 2028 aloittavat Nyssen plusbussit ovat nivelbusseja, joita tulee liikenteeseen yli 40.
Nivelbussit tarjoavat telibusseja enemmän matkustajakapasiteettia, mutta lisäkapasiteetti muodostuu pitkälti seisomapaikoista. Tämä johtuu siitä, että nivelbusseissa on enemmän ovia ja tilaa mm. lastenvaunuille, mikä vähentää istumapaikkojen määrää. Nivelbussit soveltuvatkin parhaiten linjoille, joilla matkustajamäärät ovat suuria, matkustajien vaihtuvuus on suurta ja keskimatkan pituus on lyhyt.
Linja-autojen elinkaari on pitkä, jopa 20 vuotta, ja lisäksi infraa suunnitellaan vuosikymmeniksi eteenpäin. Sen vuoksi on tärkeää lisätä ymmärrystä siitä, millaiset ratkaisut palvelevat parhaiten eri kalustotyyppejä.
Katse kysyntään ja koko joukkoliikenneverkkoon
Nivelbussien suurin vahvuus on niiden tarjoama lisäkapasiteetti erityisesti suuren kysynnän runkolinjoilla. Siksi niiden käyttöönottoa ei kannata tarkastella pelkästään kalustokysymyksenä, vaan osana koko joukkoliikennejärjestelmän suunnittelua. Erityisen tärkeää on tunnistaa nykyinen kysyntä ja ennakoida sen kehittymistä.
Kaupunkiseudun kasvu, maankäytön muutokset ja uudet runkolinjat muuttavat matkustusta vuosikymmenten aikana. Kun liikenteen tulevia tarpeita tarkastellaan riittävän ajoissa, voidaan samalla arvioida, millaiselle kalustolle, infrastruktuurille ja liikennöintiratkaisuille tulevaisuudessa syntyy tarvetta.
Ennakoiva infran suunnittelu
Nivelbussit soveltuvat hyvin pääosalle tavanomaisia joukkoliikenteen runkoreittejä. Kun nivelbussiliikennettä suunnitellaan pitkäjänteisesti, on mahdollista kehittää joukkoliikenteen sujuvuutta ja nivelbussiliikenteen toimivuutta jo ennakoivasti.
Noin 2–3 vuotta ennen liikenteen käynnistymistä kannattaa varmistaa reittikatujen soveltuvuus nivelbusseille koeajoin. Tällöin tarvittavat toimenpiteet infraan voidaan tehdä jo ennen varsinaisen liikennöinnin aloittamista. Liikennöinnin käynnistyttyä on lisäksi tärkeää seurata sen toimivuutta ja toteuttaa tarvittavat korjaukset.
Nivelbusseille haasteellisia ovat peruutuslaituriterminaalit, hidasteet, töyssyt ja työmaasillat, katujen kuperat kohdat ja katujen heikko kuivatus. Osa asioista ei liity pelkästään nivelbusseihin, vaan haasteet koskettavat myös muuta bussiliikennettä.
Joukkoliikenteen sujuvuutta voidaan kuitenkin parantaa erilaisilla katuympäristön ratkaisuilla. Esimerkiksi lähtöviisteettömät korotetut suojatiet soveltuvat erityisesti nivelbusseille, mutta palvelevat myös muuta bussiliikennettä. Tällöin suojatielle saavuttaessa on korotus. Sen sijaan korotetulta suojatieltä poistuminen on tasaisen loiva. Tavanomaisilla korotetuilla suojateillä haasteellisimpia ovat korotetulta suojatieltä poistumiset, jolloin bussin takaosa on lähimpänä ajorataa.
Pysäkki- ja terminaaliratkaisut nivelbusseille
Nivelbussien erityispiirteet on hyvä huomioida pysäkkien ja terminaalien suunnittelussa. Vaikka nivelbusseilla voidaan peruuttaa, lisää terminaaleissa peruuttaminen onnettomuusriskiä ja pidentää matka-aikoja.
Tukholman (SL) suunnitteluohjeissa on malli nivelbusseille soveltuvista peruutuslaitureista, joiden kulma on loiva. Tällainen laiturimalli palvelee hyvin myös matkustajia, sillä matkustajien odotustila on koko bussin mittainen. Siten esimerkiksi lastenvaunujen, pyörätuolien ja rollaattorien kanssa matkustavat pääsevät sujuvammin bussiin. Pitkä, koko bussin pituinen matkustajien odotustila, palvelee hyvin myös läpikulkevia linjoja sekä runkolinjoja, joilla on mahdollisuus nousta sisään kaikista ovista.
Nivelbusseille soveltuvat parhaiten ajoratapysäkit, joissa ei ole sivuttaissiirtymää pysäkille saavuttaessa. Jos pysäkkilevennyksiä käytetään, on tarve riittävän pitkälle suoritusosuudelle, jotta myös takavaunu suoristuu reunakiveyksen viereen.
Talvi ei ole este nivelbussiliikenteelle
Nivelbusseihin liittyvässä keskustelussa nousee usein esiin kysymys niiden soveltuvuudesta Suomen talviolosuhteisiin. Kokemukset Suomesta ja muista Pohjoismaisista kaupungeista osoittavat kuitenkin, että nivelbusseilla voidaan liikennöidä luotettavasti myös talvella. Edellytyksenä on, että talviolosuhteet huomioidaan sekä kaluston valinnassa että liikenneympäristön suunnittelussa.
Talviolosuhteissa nivelbussiliikenteen kannalta kriittisiä kohtia ovat erityisesti jyrkät ylä- ja alamäet sekä kiertoliittymät. Kiertoliittymissä erityisesti takavetoinen kalusto voi olla alttiimpi ongelmille, koska bussin takaosa oikaisee kiertotilan levennyksen päältä. Lisäksi jos nivelbusseja ladataan päätepysäkeillä, on tarve riittävälle talvikunnossapidolle. Nämä yksittäiset kohteet on tärkeää tunnistaa ja ratkaista jo infran suunnitteluvaiheessa.
Kaluston ominaisuuksilla, rengasratkaisuilla sekä talvikunnossapidon laadulla on suuri merkitys liikennöinnin luotettavuudelle. Kaluston osalta lisäpisteitä voidaan antaa nelivedosta ja/tai älykkäästä kääntöpöydästä. Älykkäällä kääntöpöydällä tarkoitetaan ominaisuutta, jolla estetään nivelen liiallinen kääntyminen. Lisäpisteytys toimii arviointikriteerinä kalustovaatimuksia paremmin, sillä kaikki kalustovalmistajat eivät tarjoa molempia ominaisuuksia.
