Toimin WSP:llä liikenneturvallisuusasiantuntijana ja projektipäällikkönä. Päädyin liikenneturvallisuusasioiden pariin sattumalta jo työurani alussa 2012 ja sille tielle olen jäänyt. Olen vuosien aikana laatinut useita liikenneturvallisuusselvityksiä pieniin kuntiin ja kaupunkeihin. Selvitysten myötä on kirkastunut se, että ratkaistavat haasteet ovat usein aivan toisenlaisia tiiviisti asutussa kaupunkiympäristössä kuin pienissä kunnissa.
Pienissä kunnissa liikenneturvallisuuden haasteet eivät useinkaan liity yksittäisiin riskipaikkoihin, vaan arjen liikkumiseen ja koettuun turvallisuuteen: koulumatkoihin, asiointiin, tienylityksiin ja siihen, uskalletaanko liikkua ilman autoa. Siksi liikenneturvallisuussuunnitelmissa korostuvat usein pienet, mutta vaikuttavat ratkaisut: liikenneympäristön kehittäminen ja vastuullinen, toiset huomioiva liikennekäyttäytyminen – asiat, jotka yhdessä tekevät liikkumisesta sujuvaa ja ennakoitavaa.
Tutustu havaintoihini ja lue, millaisiin asioihin turvallisuuden kehittämisessä tulisi keskittyä.
Suojattomimmat tienkäyttäjät paljastavat liikenteen riskit
Pienten kuntien liikenneturvallisuussuunnitelmissa jalankulku ja pyöräily nousevat toistuvasti keskiöön. Tämä ei ole sattumaa, sillä ilman ajoneuvon suojaa liikkuvat tienkäyttäjät tekevät liikenneympäristön puutteet näkyviksi kaikkein selvimmin. Kun kävely tai pyöräily tuntuu turvattomalta, ei kyse ole yksittäisistä käyttäjäryhmistä, vaan koko ympäristön toimivuudesta.
Suunnitelmissa tunnistetaan usein samantyyppisiä haasteita: katkonaisia tai puutteellisia jalankulku- ja pyöräilyreittejä, ylityspaikkoja, jotka eivät erotu riittävästi ympäristöstään sekä olosuhteita, jotka heikentävät havaittavuutta ja turvallisuuden tunnetta – esimerkiksi valaistuksen puuttuminen. Nämä eivät välttämättä näy onnettomuustilastoissa, mutta ne näkyvät kulkutapavalinnoissa ja liikkumisen varovaisuutena.
Usein samat alueet, joilla jalankulku ja pyöräily koetaan turvattomiksi, ovat myös paikkoja, joissa autoliikenteen nopeudet ovat liian korkeita. Pienten kuntien taajamissa toistuu ristiriita: nopeuksia halutaan alentaa, mutta liikenneympäristö on rakennettu pitkälti autoilun ehdoilla. Leveät ajoradat, pitkät suorat ja niukka katutilan jäsentely viestivät kuljettajalle, että kovempi nopeus on sallittu.
Turvallinen liikenneympäristö vaatii muutakin kuin nopeusrajoitusten laskemista
Monissa kunnissa 30 km/h -alueiden laajentaminen on noussut keskeiseksi tavoitteeksi, ja syystä. Samalla on kuitenkin tunnistettava, ettei nopeusrajoitusten laskeminen yksin riitä. Turvallinen nopeustaso syntyy vasta silloin, kun katu näyttää ja tuntuu sellaiselta, että siinä ajetaan hitaasti.
Pienissä kunnissa liikenneympäristön parantaminen ei tarkoita välttämättä suuria tai raskaita rakenteellisia muutoksia. Usein vaikutus saadaan aikaan kevyemmillä keinoilla, jotka auttavat kuljettajaa lukemaan ympäristöä oikein. Esimerkiksi suojatien havaittavuutta voidaan parantaa heijastinvarsilla, oikein sijoitetuilla ja ajoissa havaittavilla suojatiemerkeillä sekä suojatiesaarekkeilla, jotka jäsentävät ajorataa ja lyhentävät ylitysmatkaa. Myös ajoradan visuaalinen kaventaminen, liittymäalueiden selkeä rajaus tai katutilan jäsentely suojateiden kohdalla viestivät automaattisesti rauhallisemmasta nopeustasosta. Tällaiset kevyet ratkaisut ohjaavat ajokäyttäytymistä ilman, että katurakennetta tarvitsee kokonaan muuttaa – ja usein juuri ne parantavat koettua turvallisuutta kaikkein nopeimmin.
Olen oman työni kautta huomannut, että juuri tämänkaltaiset kevyet toimenpiteet tuottavat usein nopeimmin näkyvän muutoksen. Kun suojatie tehdään aidosti havaittavaksi ja katutila kertoo kuljettajalle, että nyt ollaan jalankulkijoiden alueella, ajonopeudet alkavat laskea ilman erillistä valvontaa.
Koulujen saattoliikenne uhkaa koululaisten omin voimin liikkumista
Pienten kuntien liikenneturvallisuussuunnitelmissa koulumatkat nousevat lähes poikkeuksetta keskiöön. Eikä syyttä. Koulumatkat ovat usein pitkiä ja erillisiä jalankulun ja pyöräilyn väyliä ei ole. Koulujen lähiympäristöissä törmään puolestaan toistuvasti epäselviin saattoliikennejärjestelyihin ja turvattomiksi koettuihin tienylityspaikkoihin.
Koettu turvattomuus vaikuttaa suoraan kulkutapavalintoihin. Kun kävely tai pyöräily tuntuu vaaralliselta, autolla kouluun kyyditseminen lisääntyy ja samalla koulujen ympäristöt ruuhkautuvat entisestään. Tästä syntyy helposti kierre, jota on vaikea purkaa.
Mielestäni koulumatkojen turvallisuus onkin usein pienten kuntien liikenneturvallisuustyön tärkein yksittäinen kysymys. Samalla se on merkittävä perusta lasten ja nuorten liikkumattomuuden ehkäisemiselle. Pienissä kunnissa kannattaa lähteä liikkeelle koulujen lähiympäristöistä: saattoliikenteen selkeyttäminen ja ylityspaikkojen parantaminen ovat usein nopeita ja kustannustehokkaita toimia, joilla saadaan aikaan konkreettinen muutos arjessa.
Jatkuvuus ratkaisee ja pienet teot vievät eteenpäin
Yksi pienten kuntien suurimmista haasteista ei ole tiedon puute, vaan toiminnan jatkuvuus. Liikenneturvallisuussuunnitelma päivitetään vain 10–15 vuoden välein, työryhmät hiipuvat ja viestintä jää satunnaiseksi.
Liikenneturvallisuus ei parane suunnitelmalla vaan sillä, että joku omistaa asian myös huomenna. Sitoutunut, asiasta innostunut liikenneturvallisuustyöryhmä, johon on koottu eri toimialojen asiantuntijoita ja sidosryhmiä, on hyvä alku, mutta usein toiminnan tukemiseksi tarvitaan myös ulkopuolista apua.
Olen toiminut vuosien varrella useissa pienissä kunnissa liikenneturvallisuuskoordinaattorina (liikenneturvallisuustoimija) ja huomannut, miten aiemmin hajallaan ollut, epäjärjestelmällisesti toiminut liikenneturvallisuustyöryhmä on saanut toimintaan ryhtiä ja säännöllisyyttä liikenneturvallisuuskoordinaattorin myötä. Koordinaattori tekee toiminnasta systemaattista, hoitaa pienet ”juoksevat” asiat työryhmän puolesta ja tuo työryhmään vahvaa liikenneturvallisuuden asiantuntemusta.
Kiinnostuitko? Ota asiantuntijamme avuksi liikenneturvallisuuden kehittämisessä
Liikenneturvallisuus ei muodostu vain turvallisesta liikenneympäristöstä. Liikenneturvallisuus on meidän kaikkien yhteinen asia ja se paranee, kun me kaikki muutamme liikennekäyttäytymistämme turvallisemmaksi ja vastuullisemmaksi. Pienillä teoilla, kuten liikenneturvallisuusviestinnän lisäämisellä ja aihetta näkyvämmäksi tuomalla voidaan vaikuttaa tiellä liikkujien käyttäytymiseen.
Me WSP:llä tuemme kuntia ja kaupunkeja liikenneturvallisuuden kehittämisessä kokonaisvaltaisesti. Autamme tunnistamaan riskikohdat, ymmärtämään liikkumisen arkea ja valitsemaan toimenpiteet, jotka aidosti parantavat koettua ja todellista turvallisuutta.
Olipa kyse strategisesta suunnittelusta, konkreettisista kehittämistoimista tai turvallisuuskulttuurin vahvistamisesta, asiantuntijamme ovat mukana tukemassa päätöksentekoa ja viemässä suunnitelmia käytäntöön.
