Kiertotalous kaipaa poliittista potkua ja osaamisen kehittämistä

Ilmastonmuutos ja luonnonvarojen ylikulutus uhkaavat Euroopan kilpailukykyä ja kestävyyttä, kertoo Euroopan ympäristökeskuksen tuore raportti ¹ ympäristön tilasta.  

Kiertotalouden on jo pitkään ajateltu olevan yksi ratkaisu ylikulutuksen ongelmiin. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteossakin² todetaan, että luonnonvarojen ylikulutukseen nojaavasta lineaaritaloudesta on välttämätöntä siirtyä kohti kiertotaloutta, jossa tuotteet ja materiaalit pysyvät käytössä mahdollisimman pitkään ja niiden arvoa hyödynnetään tehokkaasti.  

Ympäristönäkökulmien ohella kiertotalouskeskustelua ovat vauhdittaneet geopoliittiset kriisit ja raaka-aineiden saatavuushaasteet. Kiertotalous vähentää riippuvuutta tuontiraaka-aineista ja vahvistaa kansallista huoltovarmuutta. Kotimainen uudelleenkäyttö, kierrätys ja paikalliset kiertotalousekosysteemit parantavat yhteiskunnan resilienssiä ja varautumista häiriötilanteisiin. Kiertotalous onkin noussut keskeiseksi aiheeksi EU:n politiikassa erityisesti kriittisten raaka-aineiden osalta. 
 

Kiertotaloutta jarruttavat rakenteelliset ongelmat 

Suomen kansallinen kiertotalousohjelma³ tähtää siihen, että kiertotaloudesta muodostuu talouden perusta vuoteen 2035 mennessä. Maali tuntuu kuitenkin karkaavan koko ajan kauemmaksi. Suomi on Euroopan maista kyseenalaisella piikkipaikalla luonnonvarojen kulutuksen osalta ja määrä on kasvussa. Sama tilanne on syntyvän jätteen suhteen. Materiaalien kiertotalousastekin on Suomessa laskusuunnassa: vuonna 2023 se oli vain 2,4 prosenttia, vaikkei EU:n keskiarvokaan (11,8 %.) häävi ollut. Runsas kaivosteollisuus Suomessa selittää osan tilastoista, mutta vain osan. 

Kiertotalouden edistymistä jarruttavat useat rakenteelliset ongelmat. Eräs keskeisistä on se, että tuotteiden ja palvelujen aiheuttamia ympäristö- ja sosiaalisia haittoja ei huomioida hinnoittelussa. Kun negatiivisia ulkoisvaikutuksia ei hinnoitella markkinoilla, kestävät ratkaisut näyttäytyvät kalliimpina kuin ne todellisuudessa ovat. Huolto ja korjaus ei kannata, koska on halvempaa ostaa uusi. Kierrätettyjen raaka-aineiden käyttö ei kannata, koska on halvempaa käyttää neitseellisiä. Listaa voisi jatkaa pidemmällekin.  
 

Lainsäädäntö kirittää muutosta 

Lainsäädännön avulla kiertotalouden pullonkauloihin on pyritty ja pyritään puuttumaan. Viime aikoina voimaan ovat astuneet ekosuunnitteluasetus ja kuluttajien korjauttamisoikeus, jotka ohjaavat tuotteiden suunnittelua ja käyttöikää kestävämmäksi. EU-taksonomia puolestaan määrittelee, mikä taloudellinen toiminta on kestävää, ja ohjaa rahoitusta ympäristötavoitteiden mukaisesti. CSRD (Corporate Sustainability Reporting Directive) ja CSDDD (Corporate Sustainability Due Diligence Directive) tuovat yrityksille uusia velvoitteita raportointiin ja vastuullisuuteen koko arvoketjussa. Energiatehokkuusdirektiivi kirittää rakennusten energiatehokkuuden parantamista ja tukee kiertotalouden tavoitteita erityisesti purkamisen ja peruskorjaamisen näkökulmasta. 

Valmisteilla on myös kiertotaloussäädös (Circular Economy Act, CEA)⁴, jonka tavoitteena on osaltaan harmonisoida sääntelyä EU-jäsenmaissa, poistaa kiertotalouden esteitä ja luoda yhteiset pelisäännöt EU:n sisämarkkinalle erityisesti kierrätysperäisten raaka-aineiden osalta. Suomessa jätelain uudistaminen kiertotalouslaiksi ja rakentamislain vaatimukset kiertotalouteen ja ilmastovaikutuksiin liittyen pyrkivät myös kansallisesti varmistamaan kiertotaloutta tukevan säädöskehikon. 

Nämä poiminnat lukuisista lainsäädäntömuutoksista tarkoittavat myös rakennetun ympäristön toimijoille uusia velvoitteita. Suunnittelussa tulee huomioida kiertotalouden näkökulmat: pitkäikäisyys, muuntojoustavuus, korjattavuus, huollettavuus, purettavuus sekä uudelleenkäyttö ja kierrätettävyys.  
 

Digitaalisuus mahdollistaa uudenlaisen arvonluonnin 

Kiertotalous ei etene ilman digitaalisia ratkaisuja. IoT, digitaaliset kaksoset ja robotiikka voivat tehostaa uudelleenkäyttöä ja kierrätystä, parantaa materiaalien jäljitettävyyttä ja automatisoida prosesseja. Digitaaliset tuotepassit ja materiaalipankit lisäävät läpinäkyvyyttä ja mahdollistavat tuote- ja materiaalikiertojen tehostamisen. Suomessa on jo lupaavia yritysesimerkkejä ja runsaasti tutkimusta ja kehitystä teemaan liittyen. Tuoreena rakennetun ympäristön esimerkkinä on Uudellamaalla pilotoitava digitaalisen ja fyysisen markkinapaikan yhdistävä rakennusosapankki, joka pyrkii edistämään rakennusosien uudelleenkäyttöä.  

Jotta digitaalisuus voi täysimääräisesti vauhdittaa siirtymää, myös toimintaympäristön on muututtava. Kiertotalouden on oltava taloudellisesti kannattavampi vaihtoehto kuin lineaarinen talousmalli. Tämä edellyttää poliittista ohjausta, esimerkiksi verotuksen ja tukijärjestelmien uudistamista siten, että resurssitehokkuus ja uudelleenkäyttö palkitaan. EU-tasolla kiertotalous on jo keskeinen teema, ja tulevina vuosina on odotettavissa lisää lainsäädäntöä ja kannustimia, jotka ohjaavat markkinoita kestävämpään suuntaan. 

Samalla tarvitaan uutta osaamista ja yhteistyötä koko arvoketjussa. Suunnittelussa, rakentamisessa, purkamisessa ja materiaalivirtojen hallinnassa on ymmärrettävä kiertotalouden periaatteet ja ratkaisut ja opittava hyödyntämään digitaalisia työkaluja, jotka tukevat tiedon jakamista, yhteistyötä ja päätöksentekoa. Kiertotalouden ja digitaalisuuden yhdistäminen voi parhaimmillaan luoda kokonaan uusia liiketoimintamalleja ja vahvistaa Suomen asemaa kestävän rakentamisen edelläkävijänä. 

Ilmastonmuutoksen ja luonnonvarojen ylikulutuksen aiheuttamat paineet korostavat kiertotalouden merkitystä Suomen ja koko Euroopan kilpailukyvylle. Rakenteellisten haasteiden ratkaiseminen, lainsäädännön uudistukset, digitalisaation mahdollisuudet ja osaamisen kehittäminen määrittävät, kuinka onnistuneesti siirtymä lineaaritaloudesta kiertotalouteen toteutuu. Kiertotalous edellyttää laajaa yhteistyötä, uudenlaista osaamista sekä kestävien ratkaisujen tukemista, jotta luonnonvarojen käyttö tehostuu ja yhteiskunnan resilienssi vahvistuu.  

Lähteet:  

Lähde 1: Europe's environment 2025 (EEA) 
Lähde 2: Tulevaisuusselonteon 1. osa : Strateginen toimintaympäristöanalyysi sekä skenaarioita vuoteen 2045 - Valto 
Lähde 3: Uusi suunta : Ehdotus kiertotalouden strategiseksi ohjelmaksi - Valto 
Lähde 4: Circular Economy Act