Kaupunkiniittyjen esteettinen arvottaminen

Kaupunkiniittyjä on perustettu viime vuosina paljon. Kissankellot, päivänkakkarat ja ahomansikat valtaavat nyt alaa puistojen kupeissa, kiinteistöjen pihoilla ja liikenneväylien varrella. Niityt tuovat kaupunkimaisemaan rikasta lajistoa ja tarjoavat elinympäristön elintärkeille pölyttäjille. Samalla ne tuovat hallitusti villiintyneen luonnon lähemmäs kaupungin asukkaita.  
 
Kaupunkiniittyjen ekologinen arvo ja taloudellinen hyöty on kaupungeissa hyvin tunnistettu. Sen sijaan keskustelu niiden esteettisestä arvosta on jäänyt vaillinaiseksi. Esteettisen arvottamisen eri näkökulmien ymmärtäminen auttaa saamaan yleisen hyväksynnän suunnitteluratkaisuille myös kaupunkilaisten keskuudessa.

Vanhoilla niittyalueilla saattaa olla satojen vuosien mittainen historia ja näin myös vahva linkitys paikallisten asukkaiden identiteettiin. Maiseman ainutlaatuisuuden ymmärtäminen luo pohjan arvostukselle sekä myös halun vaalia arvokasta kulttuurimaisemaa.  
 
Uusniityt, joihin uudet perustettavat kaupunkiniityt lukeutuvat, herättävät puolestaan ristiriitaisia tunteita. Osan mielestä villiintyneet niityt ovat epäsiistejä, kun taas toiset nauttivat kasvien ja pörriäisten kirjosta.  
 
Tarkastelin 2022 valmistuneessa opinnäytetyössäni kuuden suomalaisen kaupungin niittyjen toimenpideohjelmia ja sitä millaisia esteettisiä arvoja kaupunkiniittyihin liitettiin. Tarkastelun sekä omassa työssäni tehtyjen havaintojen pohjalta syntyi TOP 3 -vinkit kaupunkiniittyjen esteettisen arvon vahvistamikseksi.

Ellemme tunnista tai osaa sanallistaa niittyjen esteettistä arvoa, voi niiden kokemuksellisuudesta puhuttaessa olla vaikea perustella, miksi villiintyneitä niittyjä tulee lisätä hallittuun ja siistiin kaupunkikuvaan. Kuten arvoniityt herättävät mielleyhtymiä kulttuurihistoriasta ja paikallisidentiteettistä, samalla tavalla voimme liittää uusniittyihin jaettua esteettistä arvoa subjektiivisen kauneuskäsityksen rinnalle. Erityisesti asutuksen lähellä olevista niityistä puhuttaessa tulee ekologisten ja taloudellisten hyötyjen lisäksi kiinnittää erityistä huomiota myös niiden esteettiseen arvoon. Kun tunnistamme kunkin niityn esteettisen arvon paremmin, on siitä helpompi viestiä asukkaille.

Kukkivat niityt tarjoavat värikästä silmänruokaa ja niiltä voidaan poimia kukkia. Lyhyemmiksi leikatuilla käyttöniityillä taas sallitaan kulkeminen ja oleilu. Virkistäytyminen itsessään ei kuitenkaan vielä kerro siitä, kuinka niityt koetaan. Entäpäs jos siis miettisimmekin niityllä puuhastelusta syntyvän kokemuksen rikkautta? Niityllä oleskelu tarjoaa aisteille enemmän ärsykkeitä verrattuna nurmikolla oleskeluun. Sen lisäksi että näemme kauniita kukkia, voi niityllä yllättyä siellä häärivien öttiäisten monimuotoisuudesta tai jopa hieman säikähtää odottamattoman linnun räpistelyä ilmaan. Voimmekin siis todeta, että niityt ovat esteettisesti monimuotoisia, villejä ja yllätyksellisiä ympäristöjä. Nämä juuri ovat sellaisia aiemmin esiin tuomiani jaettuja esteettisiä arvoja, joita voimme niityille antaa.

Ympäristöä suunniteltaessa ei voida kuitenkaan sivuuttaa ihmisten subjektiivisia kokemuksia. Hoitamaton ympäristö viestii, ettei alueella ole käyttöä ja valvontaa. Jo pienillä yksityiskohdilla voidaan korostaa ihmisen läsnäoloa – sitä, että alueesta välitetään. Suunnitteluratkaisut eivät ole joko – tai, mustavalkoisia päätöksiä, vaan parhaiden yhdistelmien hakemista.