Kaivoshankkeen elinkaari on pitkä ja kestää yleensä kymmeniä vuosia ensimmäisten malmiviitteiden löytämisestä kaivoksen sulkemiseen. Hyvä esimerkki tästä on Euroopan suurin kultakaivos Kittilässä, jossa havainnot kultaviitteistä alueella tehtiin vuonna 1986, ensimmäinen kultaharkko valettiin vuonna 2009 ja kaivoksen tämänhetkinen toiminta-aika on arviolta vuoteen 2035 saakka.
Kaivoshankkeen malmiesiintymän geologinen tietämys lisääntyy kaivoksen tuotantovaiheen aikana aktiivisen malminetsinnän seurauksena, mikä johtaa yleensä kaivoksen toiminta-ajan pidentymiseen alkuperäisiin arvioihin verrattuna. Tietämyksen lisääntyminen johtaa yleensä myös tuotannollisiin muutostarpeisiin, kuten kaivoksen vuosituotannon kasvattamiseen. Tuotantoa kasvattamalla toiminnanharjoittajat voivat pienentää toimintansa yksikkökustannustasoja ja siten kasvattaa toimintansa liiketaloudellista kannattavuutta.
Vuoropuhelu parantaa kaivoshankkeiden riskienhallintaa
Kaivostoimijat teettävät kaivoshankkeen elinkaaren aikana lukuisia selvityksiä viranomaisprosessin eri vaiheissa, kuten perustilaselvityksiä, ympäristöselvityksiä ja kannattavuusselvityksiä, joilla pyritään vaiheittain tarkentamaan kaivoshankkeen toteuttamissuunnitelmaa, siihen liittyvää kustannustietoutta sekä pienentämään hankkeeseen liittyviä liiketaloudellisia riskitasoja. Kannattavuusselvitys etenee yleensä vaiheittain, jossa jokaisen vaiheen jälkeen tehdään päätös, edetäänkö projektikehityksessä seuraavaan suunnitteluvaiheeseen. Mikäli hankekehitys etenee investointivaiheeseen, muodostaa viimeisin kannattavuusselvitys pohjan hankkeen rakentamisvaiheen toteutussuunnittelulle.
Hankkeen riskinhallinnan kannalta on tärkeää, että suunnitteluvaiheet etenevät rinnakkain toiminnan vaatimien viranomaismenettelyjen kanssa. Suunnitteluvaiheet, joissa tarkastellaan useampia eri vaihtoehtoja hankkeen toteuttamiseksi, on suositeltavaa toteuttaa rinnakkain ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (YVA) kanssa. Ideaalitilanteessa luvitettava hankevaihtoehto valitaan toteutetun YVA-menettelyn sekä kannattavuusselvitysten tulosten perusteella. Heikoimmillaan hankkeet, joissa suunnittelun ja viranomaismenettelyjen vuoropuhelussa on haasteita tai vuoropuhelua ei ole, ajautuvat lupamenettelyn aikana täydennyspyyntöjen ja muutosluvituksen kierteeseen, mikä heikentää hankkeen riskinhallintaa ja pidentää merkittävästi lupien käsittelyaikoja.
Viranomaismenettelyjen aikana toteutettujen ympäristö- ja luontoselvitysten merkitys on korostunut merkittävästi viime vuosina. Lupaviranomaisen ja muutostuomioistuinten päätösten perusteluissa korostuvat erityisesti pinta- ja pohjavesiin kohdistuvien vaikutusten arviointi ja arviointiin liittyvän epävarmuuden hallinta. Tuomioistuinten viimeaikaisista päätöksistä voidaan nostaa esiin mm. korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) päätös BASF Oy:n Harjavallan akkumateriaalitehtaan ympäristöluvasta. KHO vahvisti päätöksessään VaHO:n aikaisemman päätöksen kumota lupaviranomaisen antama ympäristölupa, hylkäämällä toiminnanharjoittajan valituksen asiassa. Perusteluissaan KHO nosti esille pinta- ja pohjavesien mahdolliseen pilaantumisen vaaraan liittyvän epävarmuuden. Vastaava esimerkki kesältä 2022 on VaHO:n päätös kumota lupaviranomaisen myöntämä lupa Kittilän kultakaivoksen tuotannon kasvattamista ja purkuputkea käsittelevässä lupa-asiassa. Perusteluissaan VaHO nosti esille erityisesti pinta- ja pohjavesivaikutusten arviointiin liittyvän pitkän aikavälin epävarmuuden.
Suunnittelun ja viranomaismenettelyjen vuorovaikutusta tulee tehostaa
Viranomaismenettelyjen läpinäkyvyys ja ennustettavuus on heikentynyt merkittävästi viime vuosina. Lisäksi lupamenettelyjen käsittelyajat ovat pidentyneet. Vaikka kannattavuusselvityksillä pyritäänkin pienentämään hankkeen liiketaloudellisia riskejä, viimeaikaiset päätökset ohjaavat toiminnanharjoittajia odottamaan lainvoimaista lupapäätöstä ennen lopullisen investointipäätöksen toteuttamista, mikä pitkittää hankkeiden investointipäätöksiä. Lupamenettelyn kesto lupahakemuksen jättämisestä lainvoimaisen lupapäätöksen myöntämiseen vaihtelee arviolta viidestä kymmeneen vuoteen. Pidentyneet käsittelyajat yhdistettynä ennalta arvaamattomiin, aikaisemmin hyväksytyistä oikeuskäytännöistä poikkeaviin, päätöksiin ovat omiaan heikentämään yhtiöiden investointihalukkuutta Suomeen.
Uusien hankkeiden osalta suunnittelun ja viranomaismenettelyjen vuorovaikutusta onkin suositeltavaa tehostaa entisestään. Ympäristövaikutusten arviointien tarkkuuteen, laadukkuuteen ja oikea-aikaisuuteen on myös tärkeää panostaa, vaikka arviointeihin liittyvää epävarmuutta ei voidakaan poistaa kokonaan. Kannattavuusselvityksien hankesuunnittelua on myös tärkeää ohjata entistä ympäristöturvallisempiin ja vähäpäästöisempiin suunnitteluratkaisuihin. Hankesuunnittelussa on myös tärkeää pyrkiä pitämään riittävän pitkä suunnitteluhorisontti, jotta voidaan varautua kaivoksen tuleviin muutostarpeisiin ja mahdolliseen toiminta-ajan pidentymiseen.
