Elämme siirtymäkautta, jonka vaatimuksena on päästöjen nopea vähentäminen ja luonnonvarojen kulutuksen sovittaminen planeetan kantokyvyn rajoihin. Tarvitaan myös laaja-alaisia elinkeinojen ja julkisen sektorin toimia, jotta luonnon kokonaisheikentymättömyys toteutuisi 2030, ja yhteiskunnan suhde biologiseen monimuotoisuuteen muuttuisi vuoteen 2050 mennessä elämäksi sopusoinnussa luonnon kanssa.
Vihreässä siirtymässä on kyse ekologisesta jälleenrakennuksesta, jossa asemoidaan uudelleen paitsi teollisuus ja elinkeinot myös asumisen, liikkumisen, ruoan ja energiantuotannon infrastruktuuri ja käytännöt. Hyvinvointivaltion instituutiot ja palvelujen tuotanto uudistetaan vastaavasti. Kansallisella tasolla selvitetään vuosien 2022-23 aikana kokonaisvaltaisemmin elinkeinosektoreiden ja alueiden edellytyksiä vihreään siirtymään, sekä siirtymän taloudellisia mahdollisuuksia ja vaikutuksia alueille.
Kuinka alueiden menestystä ja siirtymän etenemistä mitataan seuraavien vuosikymmenien aikana?
Vihreän siirtymän seurannan tietopohja on vielä joukko erillisiä vakiintumattomia tietolähteitä. Monet perinteiset aluetutkimuksen määrittelyt ja indikaattorit ovat murtuneet digitalisaation ja muuttuvien arkisten käytäntöjen myötä, esimerkkeinä paikkariippuvuuden muutos, työssäkäyntialueiden merkityksen väheneminen ja väestökirjanpidon haasteet ihmisten todellisen oleskelun mittarina. Myös ihmisten ja tavaravirtojen liike on muutoksessa koskien sekä määriä että liikkumisen ajoitusta.
Kestävä väestönkehitys ja maapallon muuttuvat olosuhteet tarkoittavat Suomessa muuttoliikettä, jonka hallittu organisointi on kriittinen tulevaisuuden menestystekijä. Kestävyysmurroksen vaikutuksesta on niin yrityksissä kuin alueillakin katsottava menestystä entistä enemmän pitkäkestoisuuden näkökulmasta, ja laajemmalla maantieteellisellä horisontilla kuin mihin on totuttu. Sääntelyn rooli kestävyysmurroksessa ei ole hidaste tai este, vaan se on ennakoitavuuden parantamista ja siirtymän tasapuolisuuden varmistamista.
Maailmantalous vaikuttaa kilpailutekijöihin
Samaan aikaan maailmantalous on murroksessa, mikä vaikuttaa kansantalouden keskeisten kilpailutekijöiden luonteeseen. Poliittinen epävakaus, teknologioiden voimakas kehitys, toimitusketjujen haasteet, luonnon raaka-aineiden hupeneminen ja kysynnän muutokset osoittavat tulevaisuuden olevan täynnä epävarmuuksia. Yleisradion vuodenvaihteessa haastattelemat suomalaiset taloustieteilijät pitävät hallituksen tärkeinä tehtävinä tänä vuonna työllisyyden lisäämistä, julkisen talouden tasapainottamista ja koronakriisin jälkihoitoa. Lisäksi he tuovat esiin TKI-panostuksen nostamisen ja ekologisen jälleenrakennuksen välttämättömän uudistumisen ajureina.
Jatkossa olennaista on yhdistää talous- ja kestävyyskeskustelu, ja tuoda tämä myös suunnittelun pöytiin. Talouden ja hyvinvoinnin perusteita on arvioitava uudelleen suhteessa globaaleihin biosfääriä, terveyttä ja oikeudenmukaisuutta uhkaaviin kestävyyshaasteisiin.
Joitakin asioita alueiden menestyksestä voidaan nostaa esiin jatkossa huomioitavaksi:
- Yritysten ja julkisen sektorin yhteistyö ja toisiaan täydentävien roolien hyödyntäminen tuo tuloksia. Esimerkki laajaa yhteistyötä vaativasta ponnistuksesta on kiertotalouden rakentaminen. WSP:n Alueiden tutkimuksessa elinvoimaisten alueiden taustalta nousee esiin vahva tavoiteasetanta, pidempiaikainen tiivis yhteistyö ja elinkeinojen monipuolinen rakenne. Kun ennustettavuus ja mahdollistava ilmapiiri lisääntyy, luodaan pohja yritysten sitoutumiselle ja halukkuudelle investoida. Tavoitteena yritysten toimintaedellytysten ja kestävien toimintamallien tukeminen ja tekeminen helpoksi kaikilla tasoilla - keskusta, kaupunginosa, alue ja seutu - tarkoittaa asian huomioimista vahvasti myös alueiden suunnittelussa, tutkittuun tietoon perustuen.
- Alueiden menestyksessä katse on suunnattava kansainväliseen kilpailuun ja verkostoihin maan rajojen ulkopuolella. Elinvoima Suomessa ei ole nollasummapeli.
- Kaikkien elinkeinosektorien yritykset joutuvat tarkistamaan liiketoimintamallinsa ja käyttämänsä teknologiat tarvittavan muutoksen reunaehtoihin ja avautuviin mahdollisuuksiin. Toimitusketjujen haavoittuvuuksia on kyettävä ennakoimaan vahvemmin. Luonnonvarojen omistaminen ja käyttö sekä ekosysteemipalvelujen laajojen yhteiskunnallisten hyötyjen arvostaminen ovat keskeinen tekijä alueiden vihreässä siirtymässä, ja tietopohjan valmiutta niiden osalta on nostettava.
- Vihreän siirtymän läpivienti vaatii väestön koulutuksen pitämistä korkealla tasolla. Yritysten elinehtoja ovat alihankkijoiden kyvykkyys ja kapasiteetti, koulutetun työvoiman saanti, luotettavat tietoliikenneyhteydet ja energiatarjonta sekä tehokkaan raaka-aine- ja tavaralogistiikan mahdollistava liikenneinfrastruktuuri Suomen jo lähtökohtaisesti syrjäisen sijainnin vuoksi.
- Asumisen ympäristöt ja palvelut, perheiden osalta päivähoito ja koulut, ovat kasvava kilpailutekijä, sillä kotitalouksille on enenevässä määrin mahdollista ensisijaistaa asumisen preferenssit työpaikan läheisyyden sijaan. Asuntotarjonta ja asumisen kustannukset ovat jatkossakin vaikuttava tekijä. Digitalisaation myötä työmahdollisuudet kasvavat ei vain alueellisesti, vaan myös yli maan rajojen.
”Olennaista on yhdistää talous- ja kestävyyskeskustelu, ja tuoda tämä myös suunnittelun pöytiin.”
Alueiden vahvuus pohjoisen Itämeren piirissä vuonna 2021
Menestystekijöiden mittaaminen eri tavoin on tärkeää, jotta keskusteluun voidaan nostaa näkökohtia monipuolisesti. WSP on tarkastellut Ruotsin alueiden elinvoimaa vuosittain jo pitkään, ja vuonna 2021 tarkastelimme Suomen ja Ruotsin alueiden tulevaisuuskestävyyttä rinnakkain yhtenäisellä kuntaluokituksella ja räätälöidyin monimuuttujaindeksein. Suomesta mukana olivat myös kaksi vihreän rakennemuutoksen indikaattoria: päästöjen vähenemä jaksolla 2007-2019 (tiedot: SYKE) ja kiertotalouden yritysten liikevaihdon osuus kuntien yritysten yhteenlasketusta liikevaihdosta 2019 (tiedot: Tilastokeskus). Näiden suhteen vahvoja alueita sijoittuu materiaali-intensiivisille ja väkirikkaille kaupunkiseuduille sekä tuulivoiman tuotannon alueille. Yksittäisiä vahvoja kuntia sijoittuu eri puolille maata ja osin ei-korreloiden elinvoimakartan alueita. Tämä voi kuvata positiivista uutta mahdollisuutta elinkeinoille näillä alueilla.
Vuoden 2021 tutkimusraporteissa (ks. lähteet) on esitetty maiden vertailu muutamilla indikaattoreilla hahmottaen maiden aluekehityksen eroja yleispiirteisesti. Yhdistävistä tekijöistä huolimatta aluekehityksestä löytyy useita erottavia tekijöitä. Ruotsin väkiluku 10,4 miljoonaa on lähes kaksi kertaa suurempi kuin Suomen 5,5 miljoonaa asukasta. Tämä heijastuu myös kuntien väestökokoon. Väestö on jakautunut samalla tavalla, eli useimmat ovat päättäneet asettua maansa eteläosiin ja rannikolle. On kuitenkin huomattava, että puolet ruotsalaisista asuu Tukholman eteläpuolella ja yli 80% asuu etelämpänä kuin suomalaiset. Pandemian ajan väestöliikkeen tarkastelussa tunnistettiin molemmissa maissa pääkaupunkien kasvun pysähtyminen toistaiseksi.
Oheisessa karttaparissa on alueiden elinvoiman mittauksen kokonaistulos esitetty ensi kertaa rinnakkain. Vaikka käytetyt indeksit eivät ole kaikkien indikaattoreiden osalta yhtenevät, antaa karttapari kuvan elinvoiman alueellisesta sijoittumisesta ja näyttää myös pohjoisten alueiden kasvavan taloudellisen merkityksen.
