Kiihtyvä luontokato edellyttää vahvaa tilannekuvaa ja mitattavia tavoitteita

- Kun keskustellaan biodiversiteetistä eli luonnon monimuotoisuudesta, pitää ensin määrittää mitä käsitteellä kaupunkien kontekstissa tarkoitetaan. Suomalaiset kaupungit ovat lajimäärältään usein maaseutua rikkaampia, johtuen isosta määrästä vieraslajeja sekä istutuksia. Pirstaleinen maisemarakenne luo myös erilaisia elinympäristöjä lajistolle. Luonnon monimuotoisuus on paljon enemmän kuin vain lajien kokonaismäärä tietyllä alueella. Itse haluaisin kaupunkiluonnosta keskusteltaessa puhua tavallisen luonnon puolesta, toteaa Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Kati Vierikko.  

 Tavallinen kaupunkiluonto onkin monessa kaupungissa vaarassa. Kaupunkien kasvaessa ja tiivistyessä rakentaminen kohdistuu usein olemassa oleville viher- ja luontoalueille. Samalla horjutetaan niiden omaa ekosysteemiä sekä niiden kykyä tuottaa taloudellisesti mitattavia hyötyjä kaupunkiyhteisölle. Suojelualueita tarvitaan ja erityisen arvokkaiden luontokohteiden turvaaminen muun muassa kaavoituksessa on tärkeää, mutta se ei yksin riitä.

- Kun jokin luontoalue rakennetaan, on kohde siellä elävien eliöiden näkökulmasta tuhottu. Alueelle voidaan tuoda rakennettuja viherelementtejä kuten viherkattoja, mutta ne eivät koskaan täysin korvaa esimerkiksi metsäiselle elinympäristölle ja sen lajistolle aiheutettuja vahinkoja. 

- Viime aikoina on keskusteltu paljon ekologisesta kompensaatiosta ja tutkijat ovat kehittäneet ohjeistuksia ja suosituksia. Yksittäisillä luonnonsuojeluteoilla, kuten niityn perustamisella, on toki merkitystä ja ne voivat osin kompensoida menetettyjä luontoarvoja, mutta jos haluamme suojella kaupunkiluontoa läpileikkaavasti, tarvitaan kaikilla toimialoilla poliittista tukea ja strategista ohjausta. Ekologinen kompensaatio ei myöskään pysty korvaamaan asukkaiden luonnosta saamaa hyvinvointia tai lähimetsän hakkuun myötä menetettyä luontokokemusta, Kati toteaa.

Monet kunnat ja kaupungit ovat lähteneet aktiivisesti mukaan ilmastotyöhön. Biodiversiteettiohjelma, luonnon kokonaisheikentymättömyyden suunnitelma sekä luontoa lisäävät suunnitteluperiaatteet sen sijaan puuttuvat yhä usealta kunnalta. 

- Ilmastonmuutoksen näkyvät vaikutukset ovat herättäneet kriisitietoisuuden ja ilmastopolitiikassa onkin otettu merkittäviä askeleita eteenpäin. Monimuotoisuuden osalta kehitys on kuitenkin jäänyt junnaamaan paikalleen, toteaa WSP:n kestävyys- ja vastuullisuusjohtaja Terhi Tikkanen-Lindström. 

 Muutoksia on kuitenkin luvassa. Suomea sitovat useat kansainväliset sopimukset, joiden avulla pyritään turvaamaan luonnon monimuotoisuutta ja tukemaan luonnon palautumista. Näiden asettamat tavoitteet kytkeytyvät kansallisella tasolla valmisteilla olevaan biodiversiteettistrategiaan sekä Ympäristöministeriön aloittamaan selvitykseen luontolaista, joka ilmastolain tapaan tulee leikkaamaan läpi kaikkien sektoreiden. Samalla kiristyvät kuntiin ja kaupunkeihin kohdistuvat vaatimukset. 

- Mikäli biodiversiteettiä ja kaupungin luontotasetta ei ole vielä pohdittu, kannattaa viimeistään nyt aloittaa periaatteellinen keskustelu eri toimialojen ja päätöksentekijöiden kanssa siitä, mitä monimuotoisuus ja vihreän infrastruktuurin tavoitteellinen suunnittelu tarkoittavat juuri meidän kaupungissamme. Näin päästään yksittäisistä teoista aidosti vaikuttaviin päätöksiin, Terhi toteaa.

Ensimmäinen askel luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi on Katin ja Terhin mukaan kunnan biodiversiteettiohjelman tai luonnon kokonaisheikentymättömyyden ohjelman laatiminen. Systematiikan kautta löytyvät poliittisen tuen saavat painopisteet ja toimenpiteet. 

-  Monet kunnat tekevät tällä hetkellä helppoja toimenpiteitä, kuten perustavat niittyjä pölyttäjiä varten. Hyönteiset eivät kuitenkaan ilmesty tyhjästä. Jotta luonnon monimuotoisuutta voidaan vaalia, täytyy tietää mitä oman kunnan alueelta löytyy. Kun koko kunnan kattava biodiversiteettiohjelma on laadittu, on sen päivittäminen ja tavoitteiden tarkentaminen helppoa, Kati toteaa. 

Paikkatiedon ja muun tietomateriaalin, kuten satelliittikuva-aineistojen merkitystä biodiversiteetin vaalimissa korostaa myös Terhi. Tieto lähtötasosta on oltava kunnossa, jotta mitattavia tavoitteita pystytään asettamaan. 

- Usein kunnissa on tehty pistemäisiä kartoituksia niityistä tai metsäalueista, joiden tulokset saattavat olla kymmeniä vuosia vanhoja. Biodiversiteettiohjelman tulisi perustua ajantasaiseen paikkatietoon, jossa on tunnistettu monimuotoisuuden ”hotspotit”. Näin tiedetään mitä menetetään, jos alueelle rakennetaan ja voidaan tehdä myös kaupunkiluonnon kehittämisen potentiaalianalyysiä.

- Kukaan ei rakastu hiileen. Sen takia ilmastotyön mittarit ovat rakentuneet suhteellisen kivuttomasti. Luonto on vaikeampi kokonaisuus, sillä jokaisella ihmisellä on omanlainen luontosuhde ja samalla käsitys siitä, miten luontoa saa käyttää ja kuinka siitä tulee puhua. Luonnon taloudellista arvottamista tarvitaan, jotta pystymme osoittamaan sen merkityksen ihmisten hyvinvoinnille ja elinkeinoelämälle, Kati toteaa.

Biodiversiteetin mittaaminen ja taloudellisten tunnuslukujen luominen eivät biodiversiteetin kohdalla ole yksiselitteinen asia. Kokonaisuuteen kytkeytyy uhanalaisten lajien, lajimäärien, metsien puustorakenteen ja laajemmin koko alueen ekosysteemin kehityksen ja tuotantokyvyn seuranta. Haastavasta asetelmasta huolimatta Terhi kehottaa kaupunkeja tarttumaan toimeen. Lukuja on mahdollista säätää matkan varrella – tärkeintä on aloittaa työ.

- Jos tulostavoitteina mitataan kerrosneliöitä, tuloksena on kerrosneliöitä. Kun ruvetaan miettimään luontohankkeiden resursointia ja laskemaan työn kannattavuutta, jäävät ilman mittareita olevat tavoitteet helposti jalkoihin.

Luonnon monimuotoisuus on kasvavissa määrin myös yritysten agendalla. Yritysvastuutyötä vauhdittaa Euroopan unionin vihreän kehityksen ohjelmaan sisällytetty kestävän rahoituksen luokittelujärjestelmä, EU-taksonomia, jonka tavoitteena on saada rahoitusmarkkinat suosimaan ympäristön kannalta kestävämpiä ratkaisuja. Lisäksi EU-komissio julkaisi helmikuussa 2022 ehdotuksen EU:n yritysvastuulainsäädännöstä sekä yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta. 

- Yritysten asettamat kestävyystavoitteet ja kaupunkien tahtotila sekä resurssit kannattaa tuoda keskusteluissa saman pöydän ääreen. Esimerkiksi yritysten ja yhteisöjen omistamissa tonteissa on valtava potentiaali, kun tarkastellaan kaavoitetun maan käyttöä ja sen kehittämistä, Terhi summaa.

Kaupunkiekologian dosentti Kati Vierikko on erikoistutkija Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) alueidenkäytön hallinnan ryhmässä. Hän työskentelee viihtyisään asuinympäristöön, kaupunkien viher- ja sinialueisiin sekä monimuotoisuutta tukeviin luontopohjaisiin ratkaisuihin linkittyvien kansallisten ja kansainvälisten hankkeiden parissa.

Terhi Tikkanen-Lindström työskentelee WSP:llä kestävyys- ja vastuullisuusjohtajana. Lisäksi hän toimii strategisen ja johdon konsultoinnin asiantuntijana osana WSP:n kansainvälistä Advisory-palvelua keskittyen ennakointiin ja tiedolla ohjaukseen, yhdyskuntien strategiseen kestävyysohjaukseen sekä yhteisöjen ja liiketoiminnan vastuullisuuteen.