Kaupunkikehittämisen hankkeissa tavoitellaan lähes aina myös hyvää ääniympäristöä. Meluvaikutuksia selvitetään hankekohtaisesti maankäytönsuunnittelun ja rakennushankkeiden eri vaiheissa.
Myös EU:n ympäristömeludirektiivi luo kaupungeille vaatimuksia. Viiden vuoden välein tehtävien koko kaupungin laajuisten meluselvitysten päätarkoitus on asumisterveyden karkeassa tilastollisessa seurannassa. Näitä selvityksiä tehdään yli 100 000 asukkaan kaupungeissa.
Meluselvityksen tuottamien tietojen vertailtavuutta tulisi kehittää
Keskustelimme meluselvityksistä Oulun, Kuopion ja Jyväskylän kaupunkien edustajien kanssa marraskuussa 2023 järjestetyssä seminaarissa. Totesimme, että kaupungit ovat saaneet EU-meluselvityksistä julkista tilaa koskevaa hyödyllistä yleistietoa niin melun suhteen ongelmallisista paikoista kuin myös hiljaisista alueista. Kaupungeilla olisi kuitenkin halu kasvattaa ymmärrystä siitä, miten erilaiset ääniympäristöt todellisuudessa koetaan ja mitä niiltä toivotaan.
Monessa kaupungissa selvityskierroksia on ehtinyt kertyä. Niistä saatua tietoa hyödynnettäisiin mielellään sekä kaupungin oman melutilanteen seurantaan että vertailuun suhteessa muihin kaupunkeihin kotimaassa ja Euroopassa. Tietojen vertailtavuus on kuitenkin vielä puutteellista ja lisäksi selvitysmenetelmässä huomioidaan yhdyskuntamelun eri lähdetyyppejä ja melun laatua hyvin rajoitetusti.
Olemme tehneet kaupungeille asukaskyselyitä osana EU-direktiiviin kuuluvaa meluntorjunnan toimenpidesuunnitelmaa. Näissä kyselyissä olemme selvittäneet melun vaikutuksia ihmisten arkeen ja kysyneet, missä paikoissa ääniympäristöä pitäisi parantaa. Tulosten perusteella asukkaat toivovat rauhallista ja häiriötöntä äänimaisemaa asuinalueille, ja virkistysalueille taas monipuolisempaa ja tunnelmallista äänimaisemaa, jossa kuuluvat luonnon äänet.
Hiljaisia alueita ja luonnon ääniä arvostetaan
Kaupungeista löytyy monia alueita, jotka koetaan hiljaisiksi tai suhteellisen hiljaisiksi. Suhteellisuudella tarkoitetaan sitä, että alueet koetaan hiljaisiksi ja rauhoittaviksi silloin, kun ne ovat vähemmän meluisia kuin ympäröivät alueet. Esimerkiksi puistojen ja suojaisten piha-alueiden rauhallisella ääniympäristöllä on suuri merkitys kaupunkilaisille, ja niiden säilyttämistä pidetään tärkeänä.
Alueen kokeminen hiljaisena riippuu lisäksi odotuksista. Hiljaisella kaupunkialueella voidaan hyväksyä korkeampi taustamelutaso, kaupunkimaiset äänet sekä enemmän melutason vaihtelua kuin asuinalueilla tai kauempana kaupungista sijaitsevissa metsissä. Tärkeänä pidetään kuitenkin sitä, että ihmisen toiminnasta aiheutuva melu ei peitä luonnon ääniä.
Esimerkkejä asukkaille tärkeistä hiljaiseksi koetuista keskusta-alueista ovat Jyväskylässä Tourujoen laakso, Kuopiossa Puijon alue ja Helsingissä keskuspuisto. Oulussa Pikisaari ja Hietasaaren ranta koetaan äänimaisemaltaan rauhoittaviksi niihin kantautuvista teollisuuden äänistä huolimatta. Tällaiset hiljaiseksi koetut kaupunkialueet jäävät kuitenkin tunnistamatta laskennallisissa meluselvityksissä. Niiden tunnistaminen edellyttää asukaskyselyitä sekä ääniympäristön laadullista tarkastelua.
Melua vai elämisen ääniä?
Kaupungeissa tietyt alueet koetaan usein meluisiksi ja epämiellyttäviksi, minkä vuoksi ihmiset välttelevät niitä tai liikkuvat niiden läpi nopeasti. Asukaskyselyissä erityisen häiritseviksi nousevat paikat, joissa jokin yksittäinen melulähde, kuten liikenteen melu tai ilmanvaihtokoneen hurina, hallitsee äänimaisemaa. Helsingissä tieliikenteen lisäksi häiritsevimmäksi koetaan rakennustyömaiden sekä jakelu- ja kunnossapitoliikenteen melu.
Kaikki äänet eivät kuitenkaan ole melua: usein kaupunkiin tullaan muiden ihmisten joukkoon, eläväiseen ja vilkkaaseen ympäristöön, osallistumaan tapahtumiin ja kokemaan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Median uutisoinnin perusteella vetää helposti johtopäätöksen, että konsertit ja muut tapahtumat ovat monille kiusamelua. Kyselyiden perusteella ajoittaisella tapahtumamelulla on kaupungeissa kuitenkin laaja hyväksyntä.
Kaupunkivihreän lisääminen on toivotuin meluntorjunnan keino
Meluntorjunnan keinoista kysyttäessä kaupunkivihreän lisääminen on kaikkein toivotuin keino meluhaittojen vähentämiseen, paljon toivotumpi kuin meluesteet, ajonopeuksien alentaminen tai meluavan toiminnan rajoittaminen.
Puut ja monikerroksinen kasvillisuus tekevät koetusta ääniympäristöstä merkittävästi rauhallisemman ja miellyttävämmän, vaikka vaikutus ei näkyisi mitatuissa desibeleissä. Tämä on loogista, kun tunnetaan viherympäristöjen rauhoittava ja elvyttävä vaikutus, ja tiedetään, että monet melun terveysriskit ovat yhteydessä meluksi koetun äänen aiheuttamaan stressiin, eikä niinkään absoluuttisiin desibelitasoihin. Viherympäristön koettua vaimennusvaikutusta vahvistaa kapeahkonkin puustovyöhykkeen kyky vaimentaa tai peittää melun korkeita taajuuksia, mikä saa melun kuulostamaan tulevan todellista kauempaa.
Kohti parempaa äänimaisemaa
Jos ihmiset saisivat itse ”miksata” itselleen miellyttävän kaupunkiäänimaiseman erillisistä äänilähteistä, millaisia niistä tulisi? Kuinka moni ruuvaisi kaiken hiljaiseksi? Kuinka moni lisäisi linnunlaulun, lehtien havinan ja suihkulähteen tai puron solinan joukkoon silloin tällöin ratikan kolisevia ohiajoja, puheensorinaa, tapahtumaääniä tai leikkivien lasten ääniä? Olisivatko ajoneuvot ja kunnossapitokoneet sähköisinä hyväksyttävämpiä?
Monet keinot rajautuvat toimenpiteistä pois, koska pelkästään meluntorjunnan tavoitteiden saavuttamiseksi ne ovat liian kalliita tai hankalia yhteensovittaa kaupungin muiden kehityssuunnitelmien kanssa. Pelkän meluntorjunnan perusteella esimerkiksi liikenteen nopeusrajoituksia tuskin alennetaan, sillä vaikutukset olisivat niin laajat ja moniulotteiset. Hankalasti mitattavia koettuja vaikutuksia taas on vaikea perustella pitävästi.
Meluaidat ovat kallis ja maisemaan merkittävästi vaikuttava ratkaisu, joka jää jäljelle, jos ei muuta keksitä. Suunnitelmaan hyväksytyt toimenpiteet jäävät helposti irrallisiksi eivätkä välttämättä koskaan nouse kaupungin toteutettavien hankkeiden listassa kärkipaikalle. Meluntorjuntaa mietittäessä ollaan oikeastaan jo myöhässä, sillä vaikuttavat toimenpiteet tehdään maankäytön suunnittelussa.
Kaupunkivihreän lisääminen ei välttämättä auta saavuttamaan melun ohjearvoja tai EU-direktiivin tavoitteita melulle altistuvien asukkaiden määrästä, mutta koetulla äänimaisemalla voi olla suuri merkitys kaupungin elinolojen terveellisyyteen, alueiden vetovoimaan ja jopa kaupunkielämän kulutusperusteisiin hiilipäästöihin. Kyselyiden ja tutkimustenkin mukaan kaupunkiympäristön olosuhteet vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen: liikkumisen reittivalintoihin, kodin parvekkeen käyttöön ja usein myös asuinpaikan valitsemiseen. Kohtaamispaikoissa melu tai kaikuisuus eivät saisi haitata puheesta selvän saamista.
Toivotunlainen äänimaisema on osa kaupunkisuunnittelua, ja kestävän kaupunkiympäristön suunnitteluperiaatteet kytkeytyvät myös melusta koetun haitan vähenemiseen. Ekosysteemipalveluita kartoitettaessa olisi tärkeää ottaa kasvillisuuden monihyötyjen arviointiin mukaan ääniympäristön laatu. Kartoituksen tarjoaman lähtötiedon avulla on maankäyttö- ja rakennushankkeissa mahdollista onnistua hiljaiseksi koettujen alueiden säilyttämisessä, saavuttaa luontolisää ja lieventää melulähteiden häiritsevää vaikutusta.
Kirjoituksen tuottaneet asiantuntijat Julia Turku, Ilkka Nousiainen ja Sirpa Lappalainen työskentelevät WSP:llä ääniympäristöjen suunnittelun ja meluntorjunnan parissa.
