Kaupungeissa, liikennejärjestelmissä, energia- ja vesihuollossa sekä teollisuudessa toiminta perustuu fyysiseen omaisuuteen, kuten verkostoihin, laitteisiin, automaatiojärjestelmiin, kiinteistöihin ja infrastruktuuriin. Tänä päivänä nämä omaisuuserät ovat yhä voimakkaammin digitalisoituneet. Ne tuottavat tietoa, hyödyntävät ohjelmistoja ja ovat yhteydessä muihin järjestelmiin tavalla, jota ei vielä muutama vuosi sitten osattu kuvitella.
Tästä kehityksestä seuraa yksinkertainen, mutta merkittävä havainto: nykyisin lähes jokainen omaisuuserä on myös kyberturvallisuuden näkökulmasta merkityksellinen.
Tärkeä kysymys kyberriskien hallinnassa
Organisaatiot panostavat paljon riskienhallintaan, mutta käytännössä yksi kysymys ratkaisee enemmän kuin mikään yksittäinen teknologia:
Tiedämmekö varmasti, mitä omaisuutta meillä on, missä se sijaitsee, miten se toimii ja kuinka kriittistä se on toiminnallemme?
Jos vastaus tähän on epäselvä, myös kyberriskien hallinta perustuu osittain arvauksiin.
Omaisuustieto auttaa kohdistamaan suojaustoimenpiteet sinne, missä vaikutus on suurin
Parhaissa organisaatioissa omaisuudenhallinta ei enää tarkoita pelkästään laiteluetteloita tai kunnossapidon suunnittelua. Sitä hyödynnetään päätöksenteon perustana myös kyberturvallisuudessa. Sama tieto, jota tarvitaan investointien, kunnossapidon ja elinkaaren hallinnassa, auttaa tunnistamaan kriittiset kohteet, arvioimaan kyberriskejä ja kohdistamaan suojaustoimenpiteet sinne, missä niillä on suurin vaikutus.
Tämä on erityisen tärkeää, kun resurssit ovat rajalliset. Kaikkea ei voida suojata samalla tavalla, eikä tarvitsekaan. Olennaisempaa on ymmärtää, millä omaisuudella on suurin merkitys palveluiden, tuotannon tai yhteiskunnan toiminnan kannalta.
Samalla omaisuustiedosta on tullut yhä arvokkaampaa. Monella organisaatiolla tieto on edelleen hajallaan eri järjestelmissä, dokumenteissa ja tietokannoissa. Kun se yhdistetään yhteiseksi näkymäksi, alkaa syntyä jotain paljon arvokkaampaa kuin yksittäinen omaisuusrekisteri. Syntyy tilannekuva, joka auttaa ymmärtämään sekä omaisuuden kuntoa että siihen kohdistuvia riskejä.
Juuri tässä omaisuudenhallinta ja kyberturvallisuus kohtaavat.
Kyberresilienssi rakentuu omaisuudenhallinnan ja riskienhallinnan yhdistämisestä
Kyberturvallisuuden tavoitteena ei ole suojata teknologiaa teknologian vuoksi, vaan varmistaa, että kriittiset palvelut, prosessit ja infrastruktuuri toimivat myös häiriötilanteissa. Täsmälleen sama tavoite löytyy hyvästä omaisuudenhallinnasta.
Näemme WSP:llä yhä useammin, että kysymys ei ole enää siitä, miten omaisuudenhallinta ja kyberturvallisuus yhdistetään. Ne ovat jo osa samaa kokonaisuutta. Organisaatiot, jotka pystyvät yhdistämään omaisuustiedon, riskienhallinnan ja kyberturvallisuuden yhdeksi näkymäksi, parantavat turvallisuuttaan ja, mikä tärkeintä, tekevät parempia investointipäätöksiä, kehittävät toiminnan jatkuvuuttaan ja rakentavat pitkäjänteistä resilienssiä muuttuvassa toimintaympäristössä.
Kyberturvallisuuden vahvin perusta ei siis löydy uusimmasta teknologiasta. Se perustuu ennen kaikkea ymmärrykseen siitä, mitä omaisuutta organisaatio omistaa, miksi se on tärkeää ja miten sen toimintakyky turvataan koko elinkaaren ajan.
Kun omaisuudenhallinta on kunnossa, myös kyberturvallisuus rakentuu vakaammalle perustalle. Tämä on yksi keskeisimmistä syistä, miksi omaisuudenhallinnasta on tullut yhä tärkeämpi osa organisaatioiden kyberresilienssiä ja toiminnan jatkuvuutta.
