”Ulkovalaistusta suunnitellaan ja toteutetaan hyvin, mutta lähes yhtä usein suunnittelu jätetään tekemättä ja ryhdytään suoraan toteuttamaan. Ongelmia syntyy erityisesti silloin, kun vanhoja valaistusratkaisuja ryhdytään täydentämään omatoimisesti, tuomalla kohteeseen väärin suunnattuja tai liian kirkkaita valaisimia.”
Annukka painottaakin hyvän valaistussuunnittelun merkitystä paitsi häiriövalon myös energiansäästön näkökulmasta. Järkevällä valon käytöllä ja erilaisilla valaistuksenohjaustavoilla voidaan tukea molempia tavoitteita.
“Vastuullinen valonkäyttö muodostuu kokonaisuudesta, jossa hyvin tehty suunnittelu, toteutus ja ylläpito nivoutuvat yhteen. Valaistuksen ohjauksella pystytään mukauttamaan valon määrää tilan tai ympäristön käyttäjien tarpeisiin. Valaistus, joka himmenee automaattisesti yöllä tai syttyy läsnäolotunnistuksen avulla täyteen tehoonsa, vähentää valaistuksen häiritsevyyttä ja säästää myös energiaa.”
“Myös valaisinmallilla on merkitystä. Valaisimet, joissa lähtevä valo suuntautuu ja pysyy horisontaalisen alapuolella, ovat suositeltavia. Näin valoa ei hukata taivaalle”, Annukka pohtii.
Pimeyttä pitää suojella
Yksi osa tehtävää kartoitustyötä on tunnistaa Helsingistä paikkoja, jotka voidaan säilyttää täysin pimeinä.
”Pimeys on trendi, johon on herätty, kun kaupungit kylpevät valossa. Ihmiset kaipaavat hallittua pimeän ajan kaupunkimaisemaa. Parin viime vuoden aikana myös toiveet himmeästi valaistuista ja täysin pimeistä paikoista ovat lisääntyneet”, Annukka kertoo.
Helsinkiläiset toivoivat, että pimeästi tai heikosti valaistuina paikkoina säilytettäisiin ainakin Vanhan kaupungin lahti, Lauttasaaren eteläosa, Suomenlinna ja Haltiala. Taivaankannen valosaastemittausten mukaan Kallahdenniemi ja Uutela ovat hyvin pimeitä ja niiden valaisemista ei suositella jatkossakaan.
