Ihmisen toiminnan seurauksena maaperään ja pohjavesistöön pääsee paljon sinne kuulumattomia aineita, joiden haitallisuutta kartoitetaan erityisesti silloin, kun alueen käyttötarkoitus muuttuu. Jos alue todetaan pilaantuneeksi, on toimeen tartuttava haittojen ja riskien vähentämiseksi. 

WSP:llä työskentelee lähes 90 ympäristöalan asiantuntijaa, joista pilaantuneen maan tutkimuksiin on erikoistunut 40 osaajaa. Ympäristöasiantuntija Sonja Sunilla on vuosien kokemus työstä pilaantuneiden maa-alueiden riskinarvioiden parissa. 

- Pilaantuneisuus tarkoittaa sitä, että maaperän tai veden haitta-ainepitoisuudet muodostavat riskin joko ihmisille tai eliöstölle. Jotta riskit toteutuisivat tarvitaan sekä haitta-aineen lähde, kulkeutumisreitti että altistuja. Jos jokin näistä puuttuu, haitta-aineet eivät aiheuta vaaraa ihmisten terveydelle tai ympäristön hyvinvoinnille. 

Pilaantunutta maata eli pimaa tulisikin Sonjan mukaan aina lähestyä kohdekohtaisen riskiarvioinnin kautta. Ennen kuin tähän pisteeseen päästään täytyy alueen tila kartoittaa.

Maaperä- ja pohjavesitutkimuksiin erikoistuneet geologit Senja Meronen ja Pasi Hellstén työskentelevät pima-näytteenoton ja tulosten tulkinnan parissa. 

- Tutkimussuunnitelma ja alueesta saatavat taustatiedot määrittävät sen, mitä maaperästä lähdetään analysoimaan. Vanhat sahat, polttoaineen jakelupisteet, ratapihat ja kaatopaikat muodostavat kukin oman tutkimuspakettinsa. Jos historiatietoa ei ole saatavilla, mennään voimassa olevien asetusten mukaisesti ja määritetään yleisimmät haitta-aineet. Teemme myös paljon seurantatutkimuksia, joissa ympäristön tilaa ja toipumista seurataan pitkällä tähtäimellä, Pasi kertoo.  

Pima-tutkimuksissa näytteitä otetaan sekä maaperästä, pinta- ja pohjavesistä että maaperän väliköistä löytyvistä huokoskaasuista. Näytteet toimitetaan laboratorioon ja tulokset analysoidaan suhteessa ohjearvoihin. Välillä pinnan alta paljastuu myös yllättäviä asioita. 

-  Kerran koekuopasta löytyi kymmeniä ellei jopa satoja kynsilakkapulloja, ja toisella kerralla kaivannon seinämästä löytyi kerros sukkahousuja. Siinä oli pohtimista, mihin maalajiin nämä pitäisi määrittää. Myös kukkamaljakkopuoli on varmasti kunnossa kaikilla, jotka ovat mukana maata möyrimässä, Senja nauraa. 

Geologien erikoisten löydösten takaa paljastuu myös työn pimeä puoli. 

- Hauskojen sattumusten taakse kätkeytyy usein surullinen esimerkki siitä, miten välinpitämättömästi ihmiset kohtelevat ympäristöään. Luontoa käytetään häpeilemättä kaatopaikkana. Vaikka välillä huvittaa, niin samalla pistää vihaksi, Senja toteaa.

Maaperään on kätketty muutakin kuin kynsilakkapulloja. Pilaantuneeksi määritettyjä maa-aineksia viedään vuosittain välivarastoitavaksi, käsiteltäväksi tai loppusijoitettavaksi lähes 1,5 miljoonaa tonnia. 

- Ensin tutkitaan mitä haitta-aineita maaperästä löytyy, sen jälkeen katsotaan ylittyvätkö tietyt viitearvot, ja sitten kaivetaan siihen asti kunnes ne eivät enää ylity. Pilaantunut maa lastataan rekkoihin, kuljetetaan kunnostettavan alueen ulkopuolelle ja tilalle tuodaan neitseellistä maata. Ympäristökuorma on valtava, kuvaa Sonja perinteistä kunnostusprosessia.  

WSP:n riskinarvio- ja in situ -kunnostustiimien tehtävänä on kartoittaa maa-alueiden kunnostustarve ja etsiä kestävämpiä kunnostusmuotoja. Vaihtoehtoisia menetelmiä on tarjolla useita, mutta välillä kunnostukselta vältytään kokonaan. 

- Sen sijaan, että maa vaihdetaan automaattisesti tiettyjen viitearvojen ylittyessä, pitäisi aina määrittää kohdekohtainen tavoitetaso, jolle pitää päästä ja jonka alittavista pitoisuuksista ei muodostu ihmisille ja ympäristölle riskiä. Turhien kunnostusten välttäminen on paitsi ympäristöteko myös iso rahallinen säästö. Tämä on meidän tiimin ydinosaamista. 

Suomessa tehdään vuosittain yli 200 pilaantuneen maa-alueen kunnostuspäätöstä. Useimmiten kunnostus toteutetaan maanvaihdolla, mutta tarjolla on myös vaihtoehtoisia ja edullisempia menetelmiä.  In situ -tekniikoissa hyödynnetään maaperän ja pohjaveden kemiallisia, fysikaalisia ja biologisia ominaisuuksia, jolloin kunnostettavassa kohteessa ei tarvitse suorittaa suuria kaivuutoimenpiteitä ja maansiirtoja. 

- On olemassa todella paljon vaihtoehtoja, joilla maaperää tai pohjavettä voidaan puhdistaa paikan päällä. Valittava menetelmä riippuu haitta-aineesta ja kohteesta. Haitta-ainepitoinen maa-aines voidaan myös esimerkiksi kapseloida, jolloin sen kulkeutumis- tai altistusreitti katkaistaan mekaanisesti, Sonja kertoo. 
In situ -menetelmistä väitöskirjansa tehnyt Sonja tekee yhdessä WSP:n muiden ympäristöasiantuntijoiden kanssa töitä, jotta kestävistä kunnostusmenetelmistä tulisi valtavirtaa. Myös luonto voi toimia apuna tuhojen paikkaamisessa. 

- Luonnolla on ihmeellinen kyky korjata itseään, jos annamme sille aikaa ja mahdollisuuden. Tälläkin hetkellä muutamalla alueella kasvaa hybridihaapoja, jotka on jalostettu edesauttamaan pilaantuneen maaperän haitta-aineiden hajoamista.