Kiinteistökohtainen meluntorjunta ratahankkeissa

Väyläviraston ja kaupunkien teettämien selvitysten mukaan rautatieliikenteen yli 55 dB (Lden) melulle altistuu Suomessa noin 150 000 asukasta. Perinteisesti melua on torjuttu sijoittamalla melun etenemistä estäviä rakenteita ratojen läheisyyteen.

– Meluesteiden rakentaminen rautatiealueelle on pitkään ollut ainoa keino suojautua rautatieliikenteen melulta. Investointeina nämä ovat kalliita ja osin myös tehottomia ratkaisuja, taustoittaa WSP:n meluntorjunnan asiantuntija Ilkka Niskanen.   

Meluesteiden huono kustannustehokkuus korostuu erityisesti haja-asutusalueilla. Jos radan varrelle sijoittuu vain vähän asutusta, nousevat meluntorjunnan kiinteistökohtaiset kustannukset korkeiksi. Rautatiealueelle rakennettavat meluesteet eivät myöskään kaikissa tilanteissa vaimenna asuinrakennuksiin ja niiden piha-alueille kohdistuvaa melua. 

– Jos rata sijaitsee esimerkiksi asutusta alempana, ei sen varteen rakennetuista muureista ole juurikaan apua mäen päällä asuville ihmisille. Näissä tilanteissa asuinrakennuksissa ja niiden pihapiireissä tehtävät toimenpiteet olisivat keinoja meluhaittojen vähentämiseen. Melu on asumisviihtyvyyteen ja -terveyteen merkittävästi vaikuttava ongelma, jonka torjunnassa tulisi käyttää monipuolisesti erilaisia keinoja, Niskanen toteaa. 

Melutasot määrittävät suojaustarpeen

Ruotsissa meluntorjunnan keinovalikoimaan on otettu kiinteistökohtaiset toimenpiteet, joita Trafikverket (Ruotsin Liikennevirasto) käyttää tarvittaessa kaikissa uusissa rautatiehankkeissa.  WSP:n asiantuntijat ovat olleet mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa suojauksia jo yli tuhanteen asuntoon.

- Kiinteistökohtaisessa meluntorjunnassa radan varressa asuvien ihmisten melualtistusta ja melusuojauksen menettelyjä kartoitetaan systemaattisen prosessin kautta. Laskennallisten tarkastelujen perusteella määritetään asuinrakennuksiin ja niiden piha-alueille kohdistuvat melutasot sekä arvioidaan rautatiealueelle sijoitettavien meluesteiden vaimennusten tehokkuutta, Niskanen kertoo. 

Kiinteistöjen melulta suojaavat toimenpiteet suunnitellaan kohdekohtaisen arvioinnin ja mittausten perusteella.  Vähimmäisvaatimuksena on, että melutasot eivät ylitä sisätiloissa Valtioneuvoston päätöksen mukaisia ohjearvojen tasoja. 

- Lainsäädännön mukainen enimmäisraja on 55 desibeliä. Tämä raja kertoo, milloin rakennus on ylipäätään hyväksyttävissä melun osalta. Suunnittelussa pyritään kuitenkin parempaan lopputulokseen: asuinhuoneissa tavoitteena on, ettei hetkellinen melutaso ylitä 45 desibeliä. Kartoitus tehdään selvittämällä aluksi rakennuksen julkisivuun kohdistuva melutaso. Jos se ylittää 75 desibeliä on tarve tehdä kartoitus myös sisätiloissa. 

Tarkastelujen perusteella määritetään alustavasti kohteet, joihin tullaan soveltamaan kiinteistökohtaisia toimenpiteitä. Näitä voivat olla esimerkiksi ikkunoiden vaihtaminen, ääntä vaimentavien raitisilmaventtiilien asentaminen, seinärakenteiden lisäeristäminen tai meluaidan rakentaminen pihan oleskelualueelle. 

- Pelkästään ikkunoita vaihtamalla päästään usein jo hyviin tuloksiin, sillä ne ovat äänieristyksen näkökulmasta rakennuksen heikoin lenkki, Niskanen toteaa.   

Arvoa radanvarren asukkaille

Kiinteistökohtaisen meluntorjunnan avulla on mahdollista parantaa asuinviihtyvyyttä radan läheisyydessä sekä osittain välttää kiinteistöjen arvon aleneminen tai lunastaminen melun vuoksi. Toimenpiteitä suunniteltaessa ihmisten huolet ja tarpeet käydään läpi ovi ovelta. 

– Suurin osa ihmisistä kokee, että he tulevat kuulluksi ja että heidän tarpeisiinsa kiinnitetään aidosti huomiota. Tämä tekee myös koko ratahankkeesta yhteisössä hyväksytymmän, Niskanen toteaa.

Mahdolliset meluntorjunnan toimenpiteet ovat aina kiinteistöjen omistajille vapaaehtoisia. Mallissa hanke vastaa toimenpiteiden kustannuksista ja toteutuksesta. Tehdyt parannukset jäävät rakennukseen myös mahdollisia tulevia omistajia varten, jos asunto esimerkiksi joskus myydään.

Länsirata kartoittaa uutta menetelmää

Länsirata-hankkeessa kiinteistökohtaisia meluntorjunnan menetelmiä arvioidaan laajan asiantuntijaryhmän voimin. Tavoitteena on selvittää, toimivatko kiinteistökohtaiset ratkaisut Suomessa ja miten niitä voitaisiin hyödyntää Helsinki–Turku-junayhteyden suunnittelussa.

– Kiinteistökohtaisia toimenpiteitä on suunniteltu ratasuunnitelmavaiheessa 270 asuinrakennuksen julkisivuille ja 200 asuinrakennuksen piha-alueelle, Niskanen kertoo.

Asuinrakennusten suojaaminen melulta ei Niskasen mukaan kuitenkaan ole ainoa ratkaisu, vaan pikemminkin täydentävä keino.

– Rautatiealueella toteutettava meluntorjunta on aina oleellisessa roolissa, vaikka kiinteistöihin tehtäisiinkin toimenpiteitä. Esimerkiksi Länsirata-hankkeessa on suunniteltu 154 meluestettä, joiden yhteenlaskettu pituus on 76 kilometriä.