Estetiikan ymmärrys tukee kestävää kaupunkisuunnittelua

Luontokadon ja ilmastokriisin aikakaudella kaupunkien rakentaminen hakee uusia suuntia. WSP:n maisemasuunnittelija Emmi Turkki ja kaupunkiestetiikan tutkija, dosentti Sanna Lehtinen kertovat, miten luonnon monimuotoisuus, ympäristöestetiikka ja kestävä kehitys näkyvät kaupunkisuunnittelun arjessa.

Suomi | tiistai 12. elokuuta 2025

Luontokato ja ilmastokriisi ovat aikamme suuria haasteita, jotka vaikuttavat vahvasti myös kaupunkisuunnitteluun. Ekologiset tavoitteet, kuten luonnon monimuotoisuuden tukeminen ja hiilineutraaliuden saavuttaminen, näkyvät yhä vahvemmin rakennetussa ympäristössä.

Monimuotoisten viheralueiden suunnittelu, kiertotalousmateriaalien käyttö ja villi kasvillisuus ovat esimerkkejä keinoista, joilla kaupungit pyrkivät vastaamaan ekologisiin vaatimuksiin ja samalla uudistamaan tapaa, jolla kaupunki koetaan.

Kaupunkiluonnon monimuotoisuus on suunnitteluperiaate

Luonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan lajien runsautta ja elinympäristöjen kirjoa. Kaupungistuminen vähentää viheralueita ja yksipuolistaa kasvillisuutta, mikä heikentää monien lajien elinolosuhteita. Kaupunkiympäristöissä monimuotoisuutta lisätään istuttamalla monilajista kasvillisuutta, hyödyntämällä kierrätysmateriaaleja ja luomalla monipuolisia elinympäristöjä hyönteisille, linnuille ja pieneliöille.

”Rakentamisen lisääntyessä viherpinta-ala pienenee ja lajisto yksipuolistuu. Luonnon monimuotoisuuden lisääminen tuo kaupunkiin enemmän kasvi- ja eläinlajeja, mikä parantaa ekosysteemin tilaa,” kertoo WSP:n maisemasuunnittelija Emmi Turkki.

Esimerkiksi Helsingissä Kalasataman ja Pasilan välisessä raitiotiehankkeessa on hyödynnetty alueelta purettuja katukiviä ja maa-aineksia sekä istutettu ja kylvetty monimuotoista kasvillisuutta, joka poikkeaa perinteisestä katunurmikosta. Uutta on myös lahopuun käyttö ja ruderaattialueet, joilla kasvillisuus saa kehittyä vapaammin.

Tutustu Kalasatamasta Pasilaan -projektiin

Ympäristöestetiikka: kokemukset, merkitykset ja arvot kaupunkitilassa

Ympäristöestetiikka tarkastelee, miten ihminen kokee ympäristönsä aistien ja merkitysten kautta. Se avaa näkökulmia siihen, miten arvojen, identiteetin ja yhteisöllisyyden tasot kietoutuvat osaksi rakennetun ympäristön kokemista.

“Estetiikka ei koske vain kauneutta. Myös ristiriitaiset, rumat tai epämiellyttävät kokemukset voivat olla tärkeitä ja kiinnostavia. Nekin rakentavat suhdetta ympäristöön,” toteaa kaupunkiestetiikan tutkija, dosentti Sanna Lehtinen.

Ekologiset, taloudelliset ja kulttuuriset näkökulmat muovaavat kokemusta ympäristöstä. Visuaalisuuden lisäksi estetiikkaan kytkeytyy ymmärrys siitä, mitä arvostetaan ja mikä koetaan merkitykselliseksi.

Ekologinen estetiikka muuttaa käsitystämme kauneudesta

Viime vuosina ekologisten arvojen ja esteettisten mieltymysten välinen suhde on muuttunut. Siinä missä aiemmin luonnonmukaisuutta saatettiin pitää epäsiistinä tai jopa hoitamattomana, nykyisin se voi näyttäytyä kauniina ja kiinnostavana.

Alamme aidosti pitää kauniina asioita, joiden tiedämme olevan luonnon kannalta parempia. Tämä esteettisten arvojen muutos on tärkeää pitkäjänteisen kestävyystyön kannalta.

Sanna Lehtinen kaupunkiestetiikan tutkija, dosentti

Sanna Lehtinen kaupunkiestetiikan tutkija, dosentti

Muutos näkyy myös asukkaiden käyttäytymisessä ja toiveissa: esimerkiksi Helsingin kaupungin järjestämien osallistuvan budjetoinnin projektien kautta kaupunkeihin on tullut useita pölyttäjäystävällisiä viheralueita. Samalla syntyy kuitenkin myös ristiriitoja, sillä kaikki eivät vielä tunnista ekologisen suunnittelun tarkoitusta.

“Jos niittyalueella ei leikata nurmikkoa, kaupunki saattaa saada palautetta siitä, ettei aluetta hoideta. Tarvitaan edelleen viestintää siitä, että kyse on tarkoituksellisesta ratkaisusta,” Turkki muistuttaa.

Lue myös: kaupunkiniittyjen esteettinen arvottaminen

Suunnittelun uusi rooli jättää tilaa elämälle

Kestävien ympäristöjen suunnittelu ei aina tarkoita tarkkaa kontrollia. Joskus parhaat ratkaisut syntyvät, kun suunnittelija astuu hieman sivuun.

“Kaikkea ei tarvitse suunnitella valmiiksi. Luonto voi tehdä osansa, kun sille annetaan mahdollisuus,” sanoo Turkki.

Tällainen ajattelu näkyy esimerkiksi ruderaattialueiden suunnittelussa, joissa paikalle tuodaan paikalta poistettuja maamassoja ja annetaan paikallisen siemenpankin lähteä kasvamaan itsekseen. Tämä lähestymistapa tuottaa paitsi ekologisesti kestäviä, myös esteettisesti kiinnostavia ratkaisuja. Myös resurssien rajallisuus ohjaa kohti luonnonmukaisempia vaihtoehtoja: niitty vaatii vähemmän hoitoa kuin leikattu nurmikko, ja siten säästetään kunnossapitokustannuksissa.

Kulttuuriset tottumukset muokkaavat estetiikkaa

Rakennetun ympäristön estetiikka vaihtelee paitsi yksilöiden, myös kulttuurien välillä. Suomessa kaupunkitiloja leimaa usein siisteys, järjestelmällisyys ja kontrolli, kun taas monissa Keski-Euroopan kaupungeissa rosoisuus, keskeneräisyys ja kerroksellisuus ovat osa viehätystä.

Meillä on ollut taipumus pyyhkiä pois elämän ja ajan jälkiä rakennetusta ympäristöstä. Se tekee ympäristöstä kliinisen, mutta usein myös vähemmän kiinnostavan.

Sanna Lehtinen

Sanna Lehtinen

Suomessa luontoon pääsy on perinteisesti nähty itsestäänselvyytenä, mikä voi johtaa siihen, ettei lähiluonnon tai pienimuotoisen kaupunkivihreyden merkitystä tunnisteta riittävästi. Suunnittelussa tämä tarkoittaa tarvetta nostaa esiin myös arkisia, mutta arvokkaita luonnon merkkejä kaupunkikuvassa.

Esteettinen monimuotoisuus antaa tilaa tuleville sukupolville

Kestävä suunnittelu on paitsi ekologista myös esteettisesti ja eettisesti monimuotoista. Kaupungeissa tulisi olla tilaa erilaisille näkemyksille siitä, mikä on miellyttävää ja tärkeää.

“Tiiviissä kaupunkiympäristössä tulisi olla jokaiselle jotakin. Esteettinen diversiteetti kulkee käsi kädessä ekologisen kestävyyden kanssa,” Lehtinen kiteyttää.

Suunnittelussa tulisikin ottaa huomioon ylisukupolvinen näkökulma: nykyhetken ratkaisuja ei lukita pysyviksi, vaan ympäristöä jätetään avoimeksi tuleville ratkaisuille ja muutoksille.

“Meidän ei tarvitse suunnitella kaikkea valmiiksi tuleville sukupolville. On tärkeää jättää liikkumavaraa, sillä tieto, arvot ja olosuhteet muuttuvat,” Lehtinen sanoo.

Kestävä, monimuotoinen ja esteettisesti kiinnostava kaupunki rakentuu useiden arvojen ja näkökulmien varaan. Se syntyy paitsi suunnittelupäätöksistä, myös siitä, millaisina me näemme luonnon, ympäristön ja itsemme osana kaupunkia.