Sosiaalisesti kestävä valaistussuunnittelu luo laadukasta kaupunkiympäristöä

Sosiaalisesti kestävän suunnittelun blogisarjassamme on jo käsitelty sosiaalista kestävyyttä kaupunkien kehittämisen sekä kestävän liikennejärjestelmän näkökulmasta. Jaana Liiri ja Ruut Haapamäki totesivat blogitekstissään, että ”ei ole olemassa vain yhtä, kaiken kattavaa selitystä sille, mitä kaikkea sosiaalinen kestävyys tarkoittaa kaupunkien kehittämisessä.  Yleisesti käsitteellä viitataan ihmisten hyvinvointiin, oikeudenmukaisuuteen, vaikutusmahdollisuuksiin ja yhdenvertaisuuteen. ”

Suunnittelijan tulee siis jokaisessa projektissa löytää tapa lähestyä suunnittelua myös sosiaalisen kestävyyden näkökulmasta. Tässä blogitekstissä jaan muutamia ajatuksiani sosiaalisesti kestävästä valaistussuunnittelusta osana kaupunkisuunnittelua.

Hyvin suunniteltu kaupunkivalaistus huomioi kestävyyden eri näkökulmat

Kaupunkiympäristö on aina fyysisen ympäristön ja koetun ympäristön summa. Laadukkaalla ympäristöllä voidaan vaikuttaa ihmisten kokemuksiin ja muokata käyttäytymistä. Koetussa ympäristössä taas vahvalla paikkakiintymyksellä on suora yhteys siihen, miten ihmiset liikkuvat ympäristössään, tutustuvat alueeseen ja pitävät huolta ympäristöstään.  

Sosiaalisesti kestävä kaupunkisuunnittelu on tärkeä osa kaupunkien kehittämistä. Se pyrkii luomaan ympäristöjä, jotka edistävät kaupunkilaisten hyvinvointia, turvallisuutta ja viihtyisyyttä. Tässä yhteydessä valaistus on merkittävä tekijä, ja sen suunnittelussa tulisi ottaa huomioon sosiaalisesti kestävät näkökulmat, jotka olen jaotellut viiteen kategoriaan.

Turvallisuus ja viihtyisyys

Valaistuksen tulee olla riittävää ja tasapainoista, jotta kaupunkitilat ovat turvallisia ja houkuttelevia. Hyvin valaistut kadut, puistot ja aukiot luovat viihtyisän ympäristön, jossa ihmiset voivat liikkua ja viettää aikaa. Ympäristö koetaan pimeään aikaan miellyttävänä, kun se on visuaalisesti monipuolista ja ihmisen mittakaavassa. Valaistuksen osalta tämä tarkoittaa erilaisia valaistustapoja, häikäisyn minimoimista, valon ja varjon vaihtelua, yksityiskohtien huomioimista.

 

Yhteisöllisyys

Valaistus voi tukea yhteisöllisyyttä luomalla paikkoja, joissa ihmiset voivat kohdata toisiaan. Esimerkiksi valaistut torit tai puistot voivat toimia kohtaamispaikkoina ja edistää sosiaalista kanssakäymistä. Parasta on, jos yhteisöä voidaan osallistaa suunnitteluvaiheessa – kuulla heidän toiveitaan ja näkemyksiä ja vahvistaa yhteisöllisyyttä. Osallistamalla asukkaita vahvistetaan myös paikallista identiteettiä ja siihen kuulumista. Kun alue tai paikka koetaan omaksi, siellä viihdytään, se halutaan pitää siistinä eikä sinne haluta tehdä ilkivaltaa.

 

Esteettisyys ja identiteetti

Valaistus voi korostaa kaupunkiympäristön arkkitehtuuria ja luoda kaupungille oman visuaalisen identiteetin. Hyvin suunniteltu valaistus voi tehdä kaupungista houkuttelevamman ja ylpeydenaiheen asukkaille. Yhteisöllisyys kohdassa jo mainittiin tärkeänä osana paikallisidentiteetin luominen.

 

Tasa-arvo

Valaistuksen tulee olla saatavilla kaikille. Erityisesti yöaikaan valaistus voi vaikuttaa siihen, miten turvallisesti ihmiset voivat liikkua kaupungissa. Tasa-arvoisen valaistuksen suunnittelussa on otettava huomioon erilaiset tarpeet ja käyttäjäryhmät. 

Maailmalla on käynnissä muun muassa suunnitteluhankkeita, joissa kaupunkisuunnittelussa huomioidaan erityisesti teini-ikäiset tytöt, koska tutkimukset ovat osoittaneet, etteivät he käytä tai uskalla käyttää kaupunkitilaa kuten muut. Tasa-arvoa on myös alueellinen tasa-arvoisuus eli valaistuksen sanoin: hyvin suunniteltua valaistusta lähiöihin, ei vain keskustoihin

Kestävyys

Valaistuksen energiatehokkuus ja ympäristövaikutukset ovat myös osa sosiaalista kestävyyttä. Esimerkiksi vähentämällä valosaastetta ja käyttämällä uusiutuvaa energiaa voidaan edistää sekä ihmisten että ympäristön hyvinvointia.

Valaistuksen ohjauksella ja ohjelmoinnilla, pystytään vaikuttamaan millä teholla ja milloin valo on päällä. Näillä voidaan vaikuttaa valosaasteen vähentämiseen, sekä pidentää valaisimen käyttöikää. Myös valaisimen tarkka suuntaus, oikea valotehon valinta ja sopivan optiikan valinta ovat tärkeitä valosaasteen vähentämisessä ja miellyttävän valaistuksen luomisessa.

Monialaisissa hankkeissa eri alojen suunnitelmia viedään käsi kädessä eteenpäin. Kun valaistusta pohditaan osana kaupunkiympäristöä projektin alusta lähtien, saavutetaan kaupunkisuunnittelussa paras lopputulos ja myös sosiaalisesti tärkeät asiat tulevat huomioiduksi.

Monet WSP:n projekteista ovat monialaisia. Kokosin muutamia case-esimerkkejä toteutuksista, joissa sosiaalisesti kestävään valaistukseen on kiinnitetty erityishuomiota. Tutustu projekteihin!

Hyvä esimerkki sosiaalisesti kestävästä valaistussuunnittelusta on WSP:n Leppävaarankäytävän muutossuunnitelma. Alikulkukäytävä kulkee Espoon Leppävaaran aseman alitse ja vie myös kauppakeskus Selloon. 

Alikulku oli kovan käytön takia kulunut ja likaantunut ja paikka koettiin epäviihtyisänä ja turvattomana. Suunnitelman toiminnallisena tavoitteena oli muun muassa parantaa jalankulku- ja pyöräliikennettä, esteettömyyttä, viihtyisyyttä sekä turvallisuuden tunnetta. 

Hankkeen alussa järjestettiin asukastyöpajoja sekä tehtiin käyttäjäkyselyjä. Näiden lähtökohtana oli tuoda paikallisten näkemykset osaksi alikulkukäytävän suunnitelmaa. Asukastyöpajoihin pyrittiin saamaan heterogeeninen otanta Leppävaaran asukkaista; osa tuli kutsuttuina ja osa kadulta mukaan houkuteltuina. Myös paikallisen koulun oppilaat järjestivät oman asukastyöpajan. Suunnitelman valmistuttua asukkailta kysyttiin jälleen mielipiteitä. 

Projekti on hyvä esimerkki onnistuneesta asukkaiden osallistamisesta ja sitouttamisesta. Leppävaarankäytävästä koetaan paikallisylpeyttä, se koetaan viihtyisäksi ja omaksi. Se on säästynyt ilkivallalta eikä paikkoja ole sotkettu tai rikottu.