Olen aina ollut kiinnostunut joukkoliikenteestä. 1980-luvun loppupuolella joukkoliikenteestä kiinnostunut teekkari oli yhtä suuri harvinaisuus kuin toimiston ulkopuolella tupakoiva toimistotyöntekijäkin. Olin kuitenkin onnekas joukkoliikenteen osalta. Liikennetekniikan herra ja hidalgo, Murolen Pena, oli joukkoliikenneasioissa vuosikymmeniä aikaansa edellä. Tai oikeastaan kukaan ei voi olla aikaansa edellä. Parhaimmat ovat ajassa ja muut aikaansa jäljessä. Pena eli ajassa.
Ensimmäiset projektini koskivat Länsimetron jatkamista Helsingistä Espooseen. Liikennetekniikka (nykyisin WSP) suunnitteli Länsimetroa ja Viatek (nykyisin Ramboll) bussivaihtoehtoa. Seuraavat projektit olivat pääradan liityntäliikenteen kehittäminen ja pikkuhiljaa siirryttiin suunnittelemaan ja selvittämään Lahden oikorataa ja Kehärataa. Raideliikenteen suunnittelu on sitkeyslaji. Mainittuja hankkeita suunniteltiin vielä useampaan otteeseen. Yhteistä kaikille kuitenkin on se, että ne ovat toteutuneet.
Parhaillaan keskustellaan aktiivisesti tunnin junista Tampereelle ja Turkuun, Itäradasta, Pisarasta, Lentokenttäradasta ja Tallinnan tunnelista. Raskaan raideliikenteen lisäksi ovat pikaratikat kovassa myötätuulessa. Raide-Jokeri ja Tampereen ratikka ovat rakenteilla. Helsingin seudulle on suunnitteilla ainakin viisi uutta linjaa. Myös Turku, Oulu, Kuopio, Lahti ja Tuusula selvittävät omia ratkaisujaan.
Nyt olisi loistava tilaisuus kehittää Suomessa raideliikenteen vaikutusten arvioinnin menetelmiä päätösten tueksi. Perinteisten menetelmien lisäksi tarvitaan tietoa raidehankkeiden laajemmista yhteiskunnallisista vaikutuksista, kuten joukkoliikennehankkeiden vaikutuksista kiinteistöjen arvoon, joukkoliikenteen vaikutuksista segregaation vähentämiseen, erilaisten rahoitusmallien vaikutuksista, raideliikenteen kasautumishyödyistä ja vaikutuksista matkustajakokemukseen. Niin viranomaisilla kuin erilaisilla yrityksillä on erittäin paljon hyvää osaamista edellisiin liittyen. Osaamisten yhdistäminen on ehdoton edellytys onnistuneelle kehitystyölle.
Tanskalainen Nobel-palkittu fyysikko Niels Bohr lausui aikanaan, että ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden. Ennustan kuitenkin, että 30 vuoden kuluttua kaikki tässä tekstissä mainitut raideliikennehankkeet ovat toteutuneet. Raideliikenne tulee olemaan keskeisessä roolissa ilmastotavoitteiden edistäjänä. Kun liikkuminen tulevaisuudessa kehittyy palveluksi, niin raideliikennettä tarvitaan matkaketjun rungon muodostajana. Palaan lopuksi alussa mainitsemaani tupakointiin. Uskon, että 30 vuoden kuluttua tupakointi on kutistunut pienen joukon erittäin kalliiksi elitistiseksi harrastukseksi.
