Tärkeä osa selvitystä oli kansainvälinen vertailu. WSP tarkasteli superbussijärjestelmiä Stavangerissa, Aalborgissa, Nantesissa, Trondheimissa, Helsingborgissa ja Malmössä. Tietoa koottiin kirjallisuuskatsauksella ja kaupunkien edustajia haastattelemalla. Vertailussa tutkittiin järjestelmien palvelutasoa, infrastruktuuria, kalustoa, matkustajamääriä, kustannuksia, kaupunkikehitysvaikutuksia sekä niiden toteutuksessa kohdattuja haasteita.
Vertailu osoitti, että toteutuksen laatutaso vaikuttaa ratkaisevasti superbussin ominaisuuksiin ja vaikutuksiin. Kansainvälisten haastattelujen perusteella korkeatasoiset superbussijärjestelmät ovat tukeneet kaupunkien kasvua, asuntorakentamista ja työpaikkojen lisääntymistä erityisesti silloin, kun joukkoliikenneinvestointi on yhdistetty kaupunkitilan kokonaisvaltaiseen kehittämiseen. Systemaattisesti kerättyä toteumatietoa kaupunkikehitysvaikutuksista on kuitenkin vielä vähän.
Selvityksen perusteella superbussi on raitiotietä edullisempi, mutta vaikutuksiltaan pienempi
Turkuun muodostetussa ratkaisussa superbussi kulkee pääosin omilla, autoliikenteestä erotetuilla kaistoilla ja hyödyntää voimakkaita liikennevaloetuuksia. Pysäkit sijoittuvat samoihin kohtiin kuin suunnitellulla raitiotiellä, ja kalustoksi suositellaan suurikapasiteettisia, varikolla ladattavia kaksoisnivelisiä sähköbusseja. Suunnitellulla viiden minuutin vuorovälillä superbussin kapasiteetin arvioitiin riittävän tarkasteltuun matkustuskysyntään vuosina 2035–2050.
Selvityksen perusteella Turun superbussi on investointina raitiotietä edullisempi, mutta samalla myös sen kaupunkikehitys- ja matkustajavaikutusten arvioitiin jäävän raitiotietä vähäisemmiksi. Superbussin investointikustannukseksi arvioitiin noin puolet selvityksessä käytetystä raitiotien kustannusarviosta. Superbussin kustannusarvion epävarmuus on kuitenkin suurempi kuin raitiotiellä karkeamman suunnittelutarkkuuden vuoksi.
Korkealaatuisen superbussin mahdollistaman maankäytön arvioitiin olevan noin 70 prosenttia raitiotien mahdollistamasta maankäytöstä vuoteen 2050 mennessä. Matkustajamäärien puolestaan arvioitiin jäävän 20–35 prosenttia raitiotievaihtoehtoa pienemmiksi.