Mitkä ovat suurimmat haasteet siirtyä tehokkuus-ajattelusta monimuotoisuus-ajatteluun?
Teemu Jama: Suurin haaste on ajatusmallin muuttaminen. Kaupunkisuunnittelijoilla on jo osaaminen ja työkalut vaikutusten arviointiin monista tärkeistä asioista, kuten ihmisvirtojen, palvelukehityksen tai kestävyysvaikutusten ennustamisesta. Itse suunnittelutoiminnan muuttamiseksi meidän on muotoiltava uudelleen yhteistyöprosessit ja laskettava muutakin kuin kerrosalaa. Uusien ajatusten tuloksena suunnittelu ei ehkä maksimoi kerrosalaa, mutta tilarakenne saattaa olla optimaalinen monimuotoisuuden kehittymisen kannalta. Pehmeät tavoitteet tulisi tehdä "koviksi" tai yhtä oleellisiksi kuin tehokkuutta mittaavat arviot. Esimerkiksi kaupunkirakenteen monimuotoisuuttakin tulisi viestiä numeroin.
Useimmat kaupunkisuunnitelmat ovat jo täynnä kuvia monimuotoisuudesta. Arkkitehdit, erityisesti kaupunkisuunnittelijat, luovat tyypillisesti monimuotoisia visioita, joissa erilaiset palvelut, tilatyypit ja tapahtumat soljuvat kuvissa ihmisineen. Näiden kivojen kuvien lisäksi meidän tulee myös todentaa itse suunnitelman vaikutukset kuvattuun. Sitä varten meidän on ajateltava laajasti, ei vain luotettava tehokkuuden määrään.
Risto Jounila: Ehkä haastavin kysymys ajatusmallin muuttamisen kannalta on siirtyä autokeskeisestä, reaktiivisesta suunnittelukäytännöstä tarjontaperustaiseksi (supply leading) liikenne- ja maankäytön suunnitteluksi. Jos jatkamme suunnittelua perinteisellä tavalla, nykyiset trendit osoittavat, että me todennäköisesti lisäämme autoriippuvuutta.
Liikennettä ja liikenneverkkoa tulee suunnitella tarjontaperustaisesti siten, että kestävyys on etusijalla. Niin, että ihmisille annetaan mahdollisuus käyttää kestäviä liikennemuotoja autojen sijaan. Emme kuitenkaan ole kieltämässä autojen käyttöä, vaan voimme sallia edelleen kestävän määrän autoja kaupunkiin.
Perinteiset paradigmat (toimintatavat) ovat liikennesuunnittelijoiden ja -insinöörien ”työ-DNA:ssa”. Uusien ajatusmallien hyväksyminen on haastavaa. DNA:n muuttaminen edellyttää ennakkoluulotonta lähestymistapaa tai uusia vaatimuksia liittyen hankkeen tavoitteisiin. Avoimuus uusille ajatuksille saavutetaan työskentelemällä monialaisessa tiimissä. Pelkästään oman vertaisryhmän kanssa työskentely ei laajenna näkökulmia.
Oletko onnistunut muuttamaan ajatusmalleja projekteissasi?
Teemu Jama: Kyllä, vaikkakin meillä on ollut institutionaalisia esteitä voitettavana ennen aitoon yhteistyöhön pääsyä. Liikennesuunnittelijat, maankäytön suunnittelijat, kaupan konsultit ja rakennusarkkitehdit, toteutusvaiheen insinööreistä puhumattakaan, ovat kaikki erillään omissa organisaatioyksiköissään sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Vaikka nämä siilot voidaankin projektikohtaisesti purkaa, on usein tarpeen määrittää poikkitieteellisen hankkeen maksajataho. Onko kyseessä maankäytön suunnittelun hanke vai liikennesuunnitteluhanke, vai maksetaanko yhdessä ja kuka on projektiomistaja? Myös budjetointisiilot on siis jätettävä taakse, jotta projekti on aidosti yhteinen.
Olemme tehneet muutamia todella monialaisia projekteja suurille kaupungeille Suomessa ja joitain myös Ruotsissa. Näissä projekteissa kehitimme yksinkertaista analytiikkaa mitata muutakin kuin kerrosalaa ja yhdistää liikenteen paikalliset arviot seudullisiin. Näin pystyimme arvioida monimuotoisuuspotentiaalia, jota kutsumme urbaaniksi potentiaaliksi. Se syntyy urbaaneista palveluista, kuten kaupoista, kahviloista, baareista, kampaamoista, jotka kaikki ovat tyypillisiä kestäville kaupunginosille ja muodostavat perustan urbaanille elämälle sellaisena kuin me sen tunnemme. Käyttämämme arviointimallit ovat aina räätälöityjä, perustuen samanlaisilta alueilta saatuihin empiirisiin tietoihin. Arviointiprosessi vaatii iteratiivista käytännön yhteistyötä vähintään kaupunkisuunnittelijoiden, liikennesuunnittelijoiden ja vähittäiskaupan konsulttien välillä.
Risto Jounila: Viime aikoina olen työskennellyt Suomessa, Uudessa-Seelannissa ja Australiassa. Olen havainnut, että kollegani (liikennesuunnittelijat) eivät enää pitäneet liikennemalleja tai liikennesimulointeja äärimmäisenä totuutena. Sen sijaan he miettivät kuinka pitää priorisoida kestäviä liikenneratkaisuja autokapasiteetin maksimoimisen sijaan. Tämä muutos näkyy lähes kaikissa projekteissa, joissa olen ollut mukana viimeisen muutaman vuoden aikana. Ajattelumallin päivityksen seuraava askel on pyrkiä vähentämään liikenteen kysyntää erityisesti vähentämällä autoriippuvuutta ja kasvattamalla aktiivista liikkumisen sekä joukkoliikenteen osuutta.
On tärkeää, että kaikki kaupunkisuunnitteluun osallistuvat ammattilaiset haastavat perinteisen työskentelytavan, jotta voimme lisätä osaamistamme ja laajentaa näkemyksiämme. On myös syytä korostaa, että yhteistyö erilaisten ammattilaisten kanssa on edellytys tällaiselle ennakkoluulottomalle lähestymistavalle, joka virkistää työtämme ja parantaa tuotoksiamme.
