Nämä kysymykset on oleellista tuoda mukaan rautatieliikenteen ja ratainfrastruktuurin kehittämiseen liittyvään keskusteluun, varsinkin kun teollisuudesta kuuluu viestejä, että ratakapasiteetti on tietyiltä osin jo täysimääräisesti käytössä.
Katse rataverkon kapasiteetin lisäämiseen
Useat megatrendit luovat paineita rautatieliikenteen kehittämiselle sekä henkilö- että tavaraliikenteessä. Vaikka väestö keskittyy kasvukeskuksiin, käyttää elinkeinoelämä koko Suomen liikenneverkkoa ja kuljetusvolyymiltaan suuria teollisia investointihankkeita sijoittuu muun muassa Pohjois-Suomeen. Rautatieliikennejärjestelmässä erilaisilla kapasiteettirajoitteilla ja ongelmilla on tyypillisesti heijastusvaikutuksia laajasti, pahimmillaan koko rataverkon toimivuudelle. On oleellista pohtia, miten koko rataverkon kapasiteettia saadaan lisättyä ja haavoittuvuutta vähennettyä.
Liikennemarkkina tarkasteluun kokonaisuutena
Rataverkon tarkasteluun liittyy olennaisesti myös liikennemarkkina. Ei ole toista ilman toista. Rataverkkoon panostaminen on välttämätöntä paitsi nykyisen liikenteen toimivuuden varmistamiseksi ja tehostamiseksi myös toimivan rautatiemarkkinan kehittämiseksi.
Tavaraliikenteen osalta hyvä benchmarking -kohde löytyy länsinaapuristamme, Ruotsista. Markkina on siellä suurempi, mutta perusrakenteeltaan sekä elinkeinorakenne että kuljetusjärjestelmät ovat hyvin samantyyppisiä kuin Suomessa sillä erotuksella, että Ruotsi on investoinut jo pitkään merkittävästi ratainfrastruktuuriin ja myös elinkeinoelämän kannalta tärkeisiin kohteisiin. Lisäksi siellä ovat toimivat rautatiekuljetusmarkkinat, jossa yhden suuren kansallisen operaattorin lisäksi toimii parikymmentä pienempää operaattoria ja rautatiekuljetusten palvelurakenne on siten hyvin monipuolinen.
Suomessa on runsaasti hyödyntämätöntä rataverkkoa, jotka ovat joko suljettu liikenteeltä tai ovat erittäin vähäliikenteisiä. Niitä parantamalla ja käyttöön ottamalla on mahdollista tehostaa Suomen rataverkon toimivuutta nimenomaan verkkona, ei yksittäisinä rataosuuksina. Tämä palvelisi erityisesti elinkeinoelämän kuljetuksia, mutta vapauttaisi myös ratakapasiteettia henkilöliikenteelle ruuhkautuneilla rataosuuksilla.
Elinkeinoelämä tarvitsee toimivaa liikenneinfrastuktuuria
Ratahankkeita perustellaan tyypillisesti henkilöliikenteen matka-aikasäästöllä. Mutta palautuuko henkilöliikenne ennalleen, kun koronapandemia on ohitse vai tapahtuuko työmatkustamisessa pysyviä muutoksia? Elinkeinoelämän tavarakuljetukset ovat tässä haastavassa tilanteessa pysyneet kokonaisuutena ennallaan. Tuotelajeissa toki on ollut kysyntämuutoksia, mutta kokonaisuutena tavaraliikenteen kysyntä on ollut normaalia ja osin jopa kasvanut.
Ruotsissa on jo vuosia sitten sanottu ääneen perusajatus, että ruotsalaista suurteollisuutta voidaan auttaa parhaiten olemaan maailman kilpailukykyisintä tulevaisuudessakin investoimalla
liikenneinfrastruktuuriin. Rautatieinfrastruktuurilla ja -kuljetuksilla on suuri painoarvo myös hiilineutraalisuustavoitteiden saavuttamisessa. Voidaankin perustellusti kysyä, pitäisikö elinkeinoelämän kuljetustarpeet ottaa entistä paremmin huomioon ratainvestointien suunnittelussa ja toteutuksessa?
Lisäksi teollisuus tarvitsee näkymän pitkäjänteiseen kehittämiseen, sillä kuljetusintensiivinen liiketoiminta tuskin investoi sellaiselle alueelle, jossa raideliikenteen operointi on koko ajan lakkautusuhan alla tai kuljetuskapasiteetti ei ole riittävä.
Rataverkkoa tulee kehittää strategisesti
Rautatieliikenteen uusi aika on täällä. Olennainen kysymys kuitenkin on, miten siihen vastataan. Ensimmäiseksi tarvitaan visio rataverkon tulevaisuudesta ja siitä, miten se palvelee eri käyttäjäryhmiä ja elinkeinoelämää. Tämän pohjata pystytään investointeja suuntaamaan rataverkon toiminnallisuutta ja kapasiteettia edistäviin toimenpiteisiin.
Investointien pohjaksi tarvitaan teollisuuden tuotantorakenteen ja elinkeinoelämän prosessien tuntemusta sekä logistiikan merkityksen tunnistamista kilpailutekijänä. Tämä koetaan usein haastavaksi ja asia jätetään taka-alalle. Teollisuuden toimijat kuitenkin avaavat mielellään näkökulmia, joiden pohjalta liikenneinfrastruktuuria voidaan kehittää. Rakenteet eivät ole monimutkaisia– kunhan löytyy halua kuunnella ja tunnistaa vaikutukset sekä edistää suomalaisen elinkeinoelämän kilpailukykyä globaaleilla markkinoilla.
Suomessa on juuri nyt oikea aika pohtia rataverkkoa kokonaisuutena strategisella tasolla. Siihen ei ole ainoana ratkaisuna pari tunnin junaa mahdollistavat, mutta kuitenkin taloudellisesti mittavat investoinnit, vaan rataverkkoa tulee tarkastella kokonaisuutena myös elinkeinoelämän tarpeet huomioiden. Näin vaikutetaan Suomen viennin ja koko kansantalouden kehitykseen.
