Viime vuosina liikenteen markkinoille on syntynyt uusia toimijoita niin mikroliikkumisen, yhteiskäyttöautojen kuin ruuan ja tavarankuljetuspalveluidenkin puolelle. Samalla kaupungit kamppailevat saavuttaakseen ilmastotavoitteet, joiden saavuttaminen yksin nykyisillä toimenpiteillä näyttää osoittautuvan haastavaksi.
Liikennejärjestelmällä on vahva kytkentä niin kaupungin ekologiseen, sosiaaliseen kuin taloudelliseen kestävyyteenkin. Kestävä liikennejärjestelmä tarjoaa ihmisille yhdenvertaiset mahdollisuudet liikkua minimoiden samalla liikkumisen negatiivisia ympäristövaikutuksia taloudellisesti kestävillä tavoilla. Miten voidaan varmistaa, että kaikkien näiden toimijoiden sekä asukkaiden ääni saadaan kuuluviin ja uudet palvelut vievät kohti joustavampaa ja kestävämpää kaupunkia?
Yhteiskehittäminen tarjoaa ratkaisukeinon. Se tuo toimijat saman pöydän ääreen, kehittämään tarvelähtöisiä liikkumisen palveluita ja kokonaisuuksia, joilla on potentiaalia muuttaa liikkumiskäyttäytymistä kestävämpään suuntaan. Monitoimijakokonaisuudessa ei mikään toimija yksin voi saada rakennettua kestävää ja älykästä kokonaisuutta. Siihen tarvitaan yhteistyötä.
Kestävä ja älykäs kaupunki tarvitsee toteutuakseen innovaatioita ja ratkaisuja, kuten Tikkanen-Lindström blogitekstissään kirjoittaa. Näille innovaatioille ja kokeiluille tarvitaan alusta, jona kaupunki toimii. Yhteiskehittävä kaupunki ei suhtaudu uusiin innovaatioihin ja palveluihin uhkana, vaan mahdollisuutena. Yhteiskehittäminen avaa tietä uusille toimijoille.
Yhteiskehitettävä liikennejärjestelmä on muuntojoustava ja osallistava koko elinkaarensa ajan
Yhteiskehittäminen on keskusteluyhteyden ja sitä tukevien rakenteiden rakentamista eri toimijoiden välille. Yhteiskehittämällä liikennejärjestelmää luodaan alusta asti yhdessä. Liikennejärjestelmä nojaa yhdessä eri toimijoiden kanssa laadittuun tavoitetilaan ja visioon, joka toteuttaa asetettuja tavoitteita esimerkiksi hiilineutraalisuudesta. Jo projektin alussa tulisi pystyä määrittelemään kaikki liikennejärjestelmän kehittämisen osapuolet asukkaista palveluntarjoajiin ja maanomistajiin. Mitä aiemmin eri toimijat saadaan mukaan keskusteluyhteyteen, sitä paremmin eri toimijoiden tarpeita voidaan ymmärtää ja huomioida. Keskusteluyhteyden ja verkostojen rakentamiseen kuluu toki perinteistä suunnittelutapaa enemmän aikaa, mutta verkostojen hyödyt muuttuvassa kaupungissa ovat merkittävät.
Vasta yhteisen tahtotilan määrittelyn jälkeen, on mahdollista lähteä etsimään samaan tavoitteeseen pyrkiviä erilaisia ratkaisuja ja yhteensovittamaan eri toimijoiden ratkaisuja. Yhteiskehittämisessä tavoite- ja suunnitteluvaihe korostuvat, sillä tärkeät päätökset ja linjaukset tehdään silloin. Asioihin on sitä helpompi varautua, mitä aiemmin ne huomioidaan.
Liikennejärjestelmän yhteiskehittäminen ei kuitenkaan lopu valmiiden suunnitelmien hyväksymiseen. Rakennusvaihe avaa mahdollisuuksia erilaisten pilottien toteutukseen, testaamiseen ja ratkaisujen muovaamisen tarvelähtöisesti. Toimijoita tulee lisää ja osa mukana olleista toimijoista jää pois esimerkiksi maanomistajien vaihtuessa ja uusien palveluiden syntyessä. Uusien toimijoiden sitouttaminen sovittuihin tavoitteisiin ja pelisääntöihin on tärkeä osa yhteiskehittämistä.
Rakennusvaiheessa palveluntarjonta elää ja voi näyttäytyä hyvinkin erilaisena kuin valmiilla alueella. Esimerkiksi hyvän joukkoliikennetarjonnan tai uusien liikkumispalveluiden (mikroliikkumisen palvelut, kuljetuspalvelut jne.) tarjoaminen kehittyvälle alueelle on haaste palveluita käyttävien joukkojen vielä puuttuessa. Uudella alueella liikkumistottumuksia luodaan kuitenkin heti alusta alkaen, joten kestävien mahdollisuuksien tarjoaminen, vaikka asukasmäärät ovat vasta kasvussa, on tärkeää. Tämä vaatii sekä yhteistyötä, että muuntojoustavia ratkaisuja. Yhteiskehittämällä haasteiden ratkaisut voivat löytyä esimerkiksi rakentamisajan piloteista yhdistettynä syöttöliikenteeseen runkolinjoille.
Käyttövaiheessa yhteiskehittäminen näyttäytyy muun muassa muutostöiden hallinnassa ja kunnossapidossa. Se voi tarkoittaa esimerkiksi avointa ilmoitus- ja tiedonantokanavaa tulevista muutostöistä, jotta eri toimijat voivat yhdistää urakoitaan, säästää näin kustannuksissa ja välttää kadun kaivaminen auki moneen kertaan. Kunnossapidon periaatteet ja vastuut voidaan, ja on hyväkin sopia, jo suunnitteluvaiheessa, mutta esimerkiksi pyöräväylien talvikunnossapidon laatuvaatimuksia ja raportointivastuita tulee yhdessä seurata ja kehittää.
Tulevaisuus tuo mukanaan muutoksen. Nyt suunniteltava liikennejärjestelmä ei ole pysyvä tila. Emme voi ennakoida, mitä uusia liikkumisen palveluita on viiden tai kymmenen vuoden päästä tai millaisia ovat käyttäjien tarpeet. Teknologinen kehitys, käyttäjälähtöinen ajattelu, ympäristötietoisuuden kasvu ja uudet sukupolvet muuttuvine tarpeineen asettavat liikennejärjestelmälle jatkuvasti uudistumispaineita. On siis ylläpidettävä osallisuutta, joka tukee myös muuntojoustavuuden saavuttamista.
Yhteiskehittävän kaupungin roolit ja vastuut muuttuvat
Kaupungin tehtävä ei useinkaan enää ole itse palveluiden tuottaminen, niistä vastaavat useat palveluntarjoajat. Kaupungin tehtävänä on erityisesti mahdollistajana ja alustajana toiminen, mikä tarkoittaa lainsäädäntöön, lupiin, maankäytön ohjaukseen, rahoitukseen ja yhteistyön fasilitointiin liittyviä vastuita. Kaupungilta odotetaan joustavuutta, mutta myös reunaehtojen asettamista ja tukea.
Yhteiskehittäminen tarkoittaa myös asiantuntijavetoisesta suunnittelusta siirtymistä tarve- ja asiakaslähtöiseen suunnitteluun, jossa asukas on aktiivinen toimija koko elinkaaren ajan. Asukkaiden toivotaan jatkossa osallistuvan niin tavoitetilan määrittelyyn, palveluiden ideointiinkin kuin seurantatiedon ja palautteen keräämiseenkin. Alueellinen liikkumisjärjestelmä tarvitseekin rinnalleen tehokkaan seurantatieto- ja palautesovelluksen.
