Kävely ja pyöräily koulumatkoilla edistävät lasten toimintakykyä

Suomessa noin kolmanneksella kouluikäisistä lapsista ja nuorista fyysinen toimintakyky on mahdollisesti hyvinvointia ja terveyttä haittaavalla tasolla.¹ Tiheämmin asutuilla kaupunkiseuduilla lasten ja nuorten toimintakyky on selkeästi parempi kuin harvaan asutuilla alueilla. Tutkimusten mukaan lasten omaehtoinen liikkuminen onkin vähentynyt viime vuosina merkittävästi. Syitä alueelliseen eroon voidaan löytää paitsi liikuntamahdollisuuksien ja harrastustarjonnan määrästä, myös arjen liikkumisesta, kuten koulumatkojen kulkutavoista.  

Koulumatkan merkitys hyvinvoinnille ja fyysiselle toimintakyvylle  

Koulumatkat ovat keskeinen osa lasten ja nuorten päivittäistä liikkumista. Aktiivisesti kuljetut koulumatkat auttavat ylläpitämään terveellisiä elintapoja ja edesauttavat päivittäisen liikuntasuosituksen saavuttamista. Koulumatkojen kulkemista aktiivisella tavalla pidetäänkin kansainvälisesti yhtenä tärkeimmistä ratkaisuista nuorten vähäiseen liikkumiseen. Koulumatkalla saatu liikunta parantaa tutkitusti myös oppimista ja keskittymiskykyä koulussa. Lisäksi kavereiden kanssa yhdessä kulkemisella on positiivisia vaikutuksia sosiaalisiin suhteisiin ja yhteisöllisyyteen.  

Mitä vähäisempää oppilaan kokonaisaktiivisuus on, sitä suurempi merkitys aktiivisesti kuljetulla koulumatkalla on. Vertasimme vuoden 2021 valtakunnallisen henkilöliikennetutkimuksen² 6–17-vuotiaiden kulkutapajakaumaa perusopetukseen sisältyvän fyysisen toimintakyvyn Move! -mittauksen³ tuloksiin. Tarkastelu osoitti, että seudut, joissa kävelyn ja pyöräilyn osuus kulkutavoista on lapsilla ja nuorilla korkein, myös lasten ja nuorten fyysinen toimintakyky on keskimäärin parempi.  

Alakoululaisilla koulun käyminen lähikoulussa sekä tiheä lähikouluverkosto mahdollistavat lyhyemmät koulumatkat sekä lisäävät kävelyn ja pyöräilyn todennäköisyyttä. Iän myötä koulumatkojen etäisyydet kasvavat ja myös fyysisesti aktiivisesti kuljetut koulumatkat vähenevät. Tämä näkyy erityisesti nuorten liikkumisen vähäisyytenä. Yläkoululaiset ja toisen asteen opiskelijat harrastavat ja liikkuvat vähiten ja vastaavasti istuvat eniten.

Lasten ja nuorten kuljettaminen kouluun autolla on hiljalleen yleistynyt Suomessa. Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymistä Suomessa tutkivan LIITU-tutkimuksen mukaan alle viiden kilometrin koulumatkan kulkee vanhempien kyydissä usein tai hyvin usein noin 26 % peruskoululaisista.⁴ 

Ilmiön taustalla on useita tekijöitä. Vanhempien mukaan lapsi kuljetetaan autolla useimmiten siksi, että koulumatka osuu huoltajan työmatkan varrelle tai halutaan varmistaa lapsen ehtiminen kouluun. Sääolosuhteet ja henkilöauton koettu kätevyys vaikuttavat myös kulkumuodon valintaan, kun taas varsinainen koulumatkan pituus vaikuttaa valintaan vasta edellä mainittujen tekijöiden jälkeen.⁵  

Koulumatkojen liikkumistottumuksiin vaikuttavat myös huoltajien asenteet sekä yleiset sosiaaliset normit. Huoltajat kokevat liikenneturvallisuuden suurimmaksi huolenaiheeksi ja esteeksi lapsen itsenäiselle liikkumiselle. Lapsen suojelu mahdollisilta riskeiltä mielletään nykypäivänä yleisesti hyväksi ja vastuulliseksi vanhemmuudeksi. Tämä näkyy myös siinä, että lapsia kuljetetaan kouluun autolla – usein turvallisuuden varmistamiseksi. 

Toiminnalla on kuitenkin käänteinen vaikutus koulun lähiympäristön liikenneturvallisuuteen, sillä jokainen lapsensa kouluun kuljettava huoltaja lisää autoliikennettä koulun lähiympäristössä. Turvattomiksi ympäristöiksi koulumatkoilla mielletään erityisesti alueet, joilla on korkeat ajonopeudet, suuri määrä autoliikennettä sekä vaaralliset tienylitykset.  

Aikuisten valinnoilla liikenteessä on siis vaikutus kaikkien lasten ja nuorten koulumatkojen turvallisuuteen: mitä enemmän saattoliikennettä koulun läheisyydessä on, sitä vaarallisemmaksi koulumatka muodostuu kävellen ja pyörällä saapuville oppilaille. 

Suunnittelulla turvallisia ja aktiivisia koulumatkoja 

Kaupunki- ja liikennesuunnittelulla voidaan vaikuttaa lasten ja nuorten liikkumismahdollisuuksiin merkittävästi. Turvallisten ja autoliikenteeltä rauhoitettujen liikkumisympäristöjen luominen erityisesti koulujen lähiympäristöön ja asuinalueille edistää aktiivista arkea.  

Koulujen lähiympäristöissä saattoliikenteen aiheuttamaa turvattomuutta voidaan vähentää sijoittamalla saattoliikenteen jättöpaikka riittävän etäälle koulusta ja rajoittamalla autolla ajamista koulun läheisyydessä. Fiksusti kouluun -ohjelman huoltajakyselyssä koululaisten huoltajat kokivat, että saattoliikenteen jättöpaikka voisi olla jopa yli kahden sadan metrin päässä koululta ja lapset voisivat hyvin kävellä tuon matkan, jotta koulun ympäristöstä saataisiin turvallisempi.⁵   

Lapsiystävällisen liikkumisympäristön muita keskeisiä elementtejä ovat monipuoliset toimintamahdollisuudet ja palveluiden saavutettavuus, pyöräilyä ja jalankulkua suosiva liikenneympäristö sekä laadukas ja yhtenäinen reittiverkosto.  

 

Lähteet: 

1) Move! (2024). Valtakunnallisen fyysisen toimintakyvyn seurantajärjestelmän tulokset.
2) Traficom (2024). Valtakunnallinen henkilöliikennetutkimus 2021, seutukohtaiset julkaisut.
3) Valtakunnallinen Move!-tietojärjestelmä. Tulokset syksy 2021.
4) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2024. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2025:1
5)  Fiksusti kouluun -ohjelma. Koulumatkojen kulkutavat huoltajien silmin. Jyväskylän ammattikorkeakoulu 2023.