Rakennusalan työtapaturmat ovat vähentyneet viimeisten vuosikymmenien aikana merkittävästi. Positiiviseen kehitykseen on varmasti vaikuttanut kehittynyt teknologia ja suojavarusteet, mutta erityisesti kasvanut ymmärrys inhimillisen tekijän merkityksestä. Työturvallisuus on yhteinen asia, jonka kehittäminen rakentuu välittämisen kulttuurille.
Turvallisuushavaintojen tekeminen ja niiden pohjalta suoritetut toimenpiteet auttavat tutkitusti parantamaan työturvallisuutta. Riskit täytyy kuitenkin ensin tunnistaa, ennen kuin niihin voidaan varautua. Samalla työturvallisuutta tukevasta toiminnasta täytyy pystyä rakentamaan innostava tehtävä, josta kukaan ei voi ulkoistaa itseään.
Miten lähteä liikkeelle, kun tavoitteena on edetä pelisääntöjen noudattamisesta toiminnan yhteiseen ja aktiiviseen kehittämiseen? Kokosin omassa työssäni hyväksi havaitsemistani käytännöistä muutamia esimerkkejä inspiraatioksi.
Ei turvallisuus ensin, vaan turvallisuus aina
Turvallisuus syntyy paitsi yhteisten pelisääntöjen noudattamisesta myös ympäristön havainnoinnista ja tilanteiden ennakoinnista. Nämä ovat taitoja, joissa harjoittelu tekee mestarin.
Turvallisuushavaintojen tekemiseen kannattaakin rohkaista aktiivisesti myös työmaata pehmeämmissä ympäristöissä – sekä toimistoilla että vapaa-ajalla. Näin omasta ja muiden terveydestä huolehtiminen muodostuu pikkuhiljaa toimintamalliksi, jossa ei ole on-off-kytkintä.
Kannusta positiivisiin havaintoihin
Positiiviset turvallisuushavainnot ovat arjen ruusuja – ilman piikkejä. Tieto esimerkillisestä toiminnasta työkohteessa tai puuttuminen epäkohtaan ennen vaaratilanteen muodostumista, tarjoavat mahdollisuuden toiminnan ketterään kehittämiseen. Kerran keksitty ratkaisu on helppo jalkauttaa laajempaan käyttöön. Lisäksi myönteiset turvallisuushavainnot vahvistavat yhteishenkeä ja keskinäistä välittämisen kulttuuria.
Tee tilaa turvallisuudelle
Palautteella ja yhteisellä keskustelulla on valtava merkitys, jotta turvallisuushavaintoja innostutaan tekemään ja niistä saadaan paras hyöty irti. Kannustan tekemään tulokset näkyviksi ja tuomaan kuukauden tärpit yhteiseen keskusteluun.
Omakohtaisten kokemusten jakaminen jättää vahvemman muistijäljen kuin graafeihin piirtyneet viivat. Yksi hyvä tapa on jakaa kokemuksia vapaamuotoisesti esimerkiksi työpäivän tai projektikokouksen alussa. ”Safety Share” -tuokiossa joku osallistujista kertoo omasta havainnostaan ja siihen liittyvistä toimenpiteistä, jonka jälkeen keskustellaan hetki aiheen herättämistä ajatuksista.
Pysähdy hetkeksi
”Ei siinä eilen ollut kuoppaa”, oli tuttavani selitys työmaalla tapahtuneeseen loukkaantumiseen. Esimerkki kuvaa hyvin yhtä arjen suurimmista turvallisuusuhista – muuttuvia olosuhteita.
Viimeisenä käytännön vinkkinä kannustankin pysähtymään ja havainnoimaan hetkeksi työympäristöäsi. Onko jokin muuttunut sitten viime näkemän? Aiheuttavatko ympäristön olosuhteet jotain, mihin kannattaa varautua? Älä jätä tietoa vain itsellesi, vaan kirjaa muutokset ylös ja tiedota niistä tarvittaessa turvallisuudesta vastaavaa henkilöä.
