Siltasuunnittelu on tiimityötä

”Geo-, infra-, ympäristö- ja valaistussuunnittelija sekä arkkitehti”, listaa siltasuunnittelun projektipäällikkönä toimiva Niko Rimpiläinen luottokumppaneita. Yhteistyötä tehdään lisäksi tiiviisti tilaajan, eri sidosryhmien ja urakoitsijoiden kanssa. 

”Projektipäällikön rooli on näköalapaikka siltasuunnittelun koko kirjoon. Laajimmillaan hankkeisiin pääsee mukaan jo esi- ja yleissuunnitteluvaiheessa, joista suunnittelu voi jatkua aina lopulliseen rakennussuunnitelmaan asti. Yhteistyökumppaneiden määrä riippuu pitkälti hankkeen koosta - esimerkiksi isoa vesistösiltaa suunniteltaessa ihmisiä on eri organisaatioista mukana useita kymmeniä, jopa satoja”, Niko kertoo. 

Projektipäällikkyys on budjetoinnin ja aikataulutuksen ohella ennen kaikkea vuorovaikutusta asiakkaan suuntaan ja oman tiimin työn tukemista. 

”Tärkein tehtäväni on varmistaa, että tieto kulkee ja suunnittelijat voivat keskittyä hoitamaan oman työnsä mahdollisimman hyvin. Ihmisten vahvuuksien ja työtapojen tunnistaminen on tärkeää, jotta työn tekeminen on sujuvaa ja mielekästä", Niko kiteyttää.  

WSP:llä silta- ja taitorakennesuunnittelun parissa työskentelee yli 50 asiantuntijaa. Jokaisen työpanos vaikuttaa lopputuloksen onnistumiseen.  

”Itsenäinen työ ei tarkoita yksinäistä työtä.  Esimerkiksi isommissa hankkeissa sillan eri osa-alueiden mitoitusta ja laskentaa voi tehdä useampikin suunnittelija, kun samanaikaisesti tietomallia ja piirustuksia voi puolestaan laatia Teklaa käyttäen toiset suunnittelijat. Projektipäällikkö luotsaa hanketta toimien useasti samalla pääsuunnittelijan roolissa. Hankkeen laajuus ja kompleksisuus määrittää sen, miten tiimi rakennetaan”, kuvaa Niko. 

Tekijöitä tarvitaan. Massiivisen siltahankkeen vaatima suunnittelutyömäärä on kymmeniä tuhansia tunteja. Perinteisten maantiesiltojen työtunnit lasketaan puolestaan sadoissa. Kun useiden eri suunnitteluvaiheiden jälkeen päästään rakentaminen aloittamaan, ottaa sekin oman aikansa. 

”Esimerkiksi Chenabin sillan projektimme Intiassa on kestänyt yli 16 vuotta. Nyt näyttää siltä, että kaarisillan päät vihdoin kohtaavat ja maailman korkein rautatiesilta avautuu liikenteelle tänä keväänä”, kertoo Antti.  

Monipuolista työtä värittää uniikki suunnitteluympäristö. Sillan pitää paitsi palvella käyttäjiä myös istua ympäröivään maisemaan. 

”Siltasuunnittelussa rakenteet sovitetaan maiseman geometriaan ja huomioitavana on teknisten asioiden lisäksi myös toteutuksen maisemalliset vaikutukset. Vaikka olisi suunnitellut lukuisia siltoja, on edessä joka kerta uudenlainen ympäristö ja sen myötä uudet haasteet ratkottavaksi”, kertoo Antti.  

Sillan yhdistämisessä ympäröivään maisemaan auttavat valaistuksen, arkkitehtuurin ja muotoilun asiantuntijat. Lisäksi esteetikkaa ohjaa Väyläviraston siltapaikkaluokitus, joka luo raamit suunnittelutyölle perustuen sillan sijaintiin sekä kulttuuri- ja maisema-arvoihin. Keskelle korpimetsää ei siis rakenneta massiivista vinoköysisiltaa. Harmittaako tämä siltasuunnittelijaa?  

”Ei harmita. Vaikka suuret siltahankkeet saavat paljon palstatilaa, on valtaosa töistämme kuitenkin perinteisten maantiesiltojen suunnittelua. Jos tehtäväksi tulee esimerkiksi poikkeuksellisen pitkän sillan suunnittelu vähän syrjäisempäänkin paikkaan, niin kyllä insinööri siitä innostuu”, Antti tuumaa. 

Siltoja suunniteltaessa käyttöikävaatimukset ovat yleisesti 100 vuotta, mutta toisinaan sillalta voidaan vaatia jopa 200 vuoden käyttöikää. Rakenteiden kestävyyden ja estetiikan lisäksi suunnittelussa täytyy siis ennakoida yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia. Siltasuunnittelija Carita Fredriksson antaa muutaman esimerkin. 

”Sillat suunnitellaan käyttöikävaatimusten mukaan, joten sillan tarkoituksenmukaisuutta täytyy tarkastella myös tulevaisuuden ympäristössä. Suunnittelutyössä täytyy huomioida ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvä sateisuus, tuulisuus sekä lämpötilanvaihtelut. On myös tärkeää tarkastella yhteiskunnallisten muutosten, kuten uusien asumuskeskittymien tai teollisuuslaitosten rakentamisen vaikutusta siltapaikan liikennöintiin. Lisäksi tällä hetkellä on paljon keskustelua siltojen hiilidioksidipäästöistä ja niiden mittaamisesta. Lisääntyvien päästövaatimusten ja hiilineutraaliustavoitteiden vuoksi CO2-laskentaa tulee tuota pikaa kyetä integroimaan sujuvaksi osaksi suunnitteluprosessia.”

Kristallipallon sijaan tulevaisuuteen katsotaan eri alan asiantuntijoiden voimin. Carita on mukana WSP:n monialaisessa työryhmässä, joka kartoittaa suunnittelutyöhön vaikuttavia muutosvoimia, kehittää toimintamalleja ja koordinoi kestävän kehityksen projekteja. 

”Pohdimme Future Ready -ryhmässä sitä, kuinka voimme huomioida tulevaisuuden tarpeet suunnittelussa entistä paremmin. Tärkein oivallus itselläni on ollut se, että kaikkien ideoiden ja ajatusten ei tarvitse olla heti suuria ja maata mullistavia, vaan pieniltä tuntuvista asioista voi vähitellen rakentua merkittävämpiä kokonaisuuksia. On tosi hienoa tehdä työtä, jonka tulokset näkyvät ihmisten arjessa useiden sukupolvien ajan.”